Seurasaaren Karunan kirkossa esillä oleva, Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva taulumaalaus Taivaallinen suudelma on aikaisemmassa tutkimuksessa liitetty siihen hengelliseen taustaan, joka pietistisen kulttuurivirtauksen vaikutuksen myötä nosti kristillisen mystiikan tärkeään asemaan yksityisessä hartaudenharjoituksessa. Varhainen pietismi, tai arndtilaisuus, levisi 1600-luvulla Suomen alueella pappi ja hartauskirjailija Johann Arndtin (1555–1621) kirjojen välityksellä. Arndtilaisessa hurskaudessa Kristuksen rakastaminen nousi keskiöön. Tätä rakkautta Arndt havainnollisti morsiusmystiikan kielellä, kihlautumisen ja avioliiton käsittein. Tässä maisterintutkielmassa tutkin taulumaalausta Taivaallinen suudelma ikonografisella menetelmällä ja avaamaan sitä hengellistä taustaa ja morsiusmystiikkaa, johon maalaus on liitetty. Tutkimuksessani tarkastelen maalauksen aihetta arndtilaisen hurskauselämän hartaudellisen teeman ilmentäjänä ja avaan niitä tulkintoja, joita tämän hengellisen perinnön valossa voi nähdä. Tutkimusmetodina on ikonografinen tutkimus, joka tunnetaan erityisesti saksalaisen taidehistorioitsija Erwin Panofskyn (1892–1968) kehittämänä. Ikonografinen tutkimus on kuva-aiheiden tutkimusta, jossa pyritään selvittämään kuvien aiheet ja niiden merkitykset. Ikonografisessa tutkimuksessa kuva kontekstualisoidaan aikansa aatehistoriaan sen syvemmän merkityksen avaamiseksi ja teema asetetaan historiallisen jatkumon osaksi. Arndtin pääteoksen keskeinen sanoma on, että tosi kristityt rakastavat Jumalaa ja tämän rakkauden lähde on yhdistyminen Kristuksen kanssa. Jumalan lahjat tulevat Kristuksen kautta uskovan omaksi, kuten ne Kristuksen persoonassa välittyvät jumalalliselta luonnolta inhimillisen luonnon osaksi. Sielu saa takaisin jumalallisen arvonsa, ja Jumalan kuva palautuu. Tulkitsemalla maalauksen laajempaa merkitystä tätä taustaa vasten ikonografisella menetelmällä, voidaan todeta, että maalaus esittää Arndtin teologiassa keskeistä ajatusta sielun ja Kristuksen yhdistymisestä, jota Arndtin tekstissä kuvaillaan Laulujen laulua lainaamalla hääjuhlana ja suudelmana. Maalauksessa Taivaallinen suudelma morsiamena esitetty ihmissielu vastaanottaa Kristuksen suudelman. Yhdistymistä Kristukseen Arndt käsittelee morsiusmystiikalle ominaisesti kokemuksellisesti kuvaillen, ja uskova voi kaikilla aisteilla havainnoida Jumalan hyvyyttä ”kuullen”, ”nähden” ja ”maistaen”, ja tekstin affektiivisuus näkyy myös maalauksessa Taivaallinen suudelma 1600-luvulle ominaisin viittauksin ihmisen aisteihin. Maalauksessa autuaat henget laulavat ja liehuvan nauhan teksti ”Hallelüja Hallelüja” viittaa paitsi Jumalan ylistämiseen, myös laulamiseen. Ruusut ja liljat tuoksuvat ja morsian maistaa sulhasensa suudelman. Juuri suudelma on teologisen merkityssisällön kannalta olennainen, kun sen voi arndtilaisessa morsiusmystiikassa nähdä viittaavan Jumalan itsensä vuodattamiseen ihmissieluun Kristuksen persoonan kautta. Maalauksessa morsiamen ja sulhasen silmät ja kulmakarvat muodostavat toisistaan peilikuvan ja sommittelussa voi nähdä viittauksen Arndtin pääteoksen sanomaan Jumalan kuvan palauttamisesta. Maalaus Taivaallinen suudelma kuvastaa sitä arndtilaista teologista viisautta, joka uuden ajan alussa levisi oppineiden piireissä.