• Digital Humanities and Cultural Heritage
• Publications close
• Book close
• FI close

Puurunkoisen mineraalivillaeristeisen ulkoseinän höyrynsulun tarpeellisuudesta, sijainnista sekä mahdollisesta vahingollisuudesta on viime aikoina keskusteltu hyvin paljon. Nykyaikaisen höyrynsuluttoman seinän toimivuudesta on olemassa hyvin vähän tutkittua ja mitattua tietoa. Tutkimusryhmä on aikaisemmin selvittänyt vanhojen rakennusten lisälämmöneristämistä ja sen vaikutusta höyrynsulun tarpeeseen ja sijoitukseen. Tästä saadut kokemukset antavat omalta osaltaan aihetta uudisrakennusten seinärakenteiden höyrynsulun lämpö- ja kosteusteknisille selvityksille. Tutkimuksessa on tarkasteltu mineraalivillaeristeistä puurunkoista rakennetta, josta höyrynsulku on jätetty pois. Normaaliin nykyaikaiseen rakenteeseen verrattuna ulkovaipassa on käytetty enemmän huokoista puumassaa (kuitulevyjä). Kenttäseurannalla on Etelä-Suomessa sijaitsevassa omakotitalossa seurattu höyrynsuluttoman seinän lämpö- ja kosteusteknistä toimintaa mittauksin. Sitä on verrattu samassa rakennuksessa oleviin höyrynsulullisiin vastaaviin rakenteisiin. Koetalossa olevien rakenteiden lämpö- ja kosteusteknistä toimintaa on arvioitu myös tietokonelaskelmin, joissa tarvittavat aineominaisuudet on määritetty laboratoriokokein. Määritykset on tehty koetaloissa käytetyille rakennusaineille. Sekä kenttäseuranta että laskennallinen tarkastelu osoittivat, että tutkimuskohteena olleiden rakenteiden osalta höyrynsuluton seinärakenne on lämpö- ja kosteusteknisesti toimiva. Kenttäkokeet osoittivat toisaalta, että kyseessä olevassa rakenneratkaisussa on syytä kiinnittää huomiota tuuletusraon toiminnan varmistamiseen. Tehdyt tutkimukset perustuvat yksittäisissä rakenteissa ja yhdessä kohteessa tehtyihin havaintoihin. Näin ollen tutkimusten tuloksia ei saa liiaksi yleistää. Tutkimuksen perusteella ei voida tehdä yleisiä päätelmiä höyrynsulun tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta puurunkoisissa rakenteissa.

Anselm of Canterbury (1033–1109) was a prolific letter writer. The modern edition of his letter collection comprises more than 600 folio-size pages in print and includes 472 letters, the vast majority of which were sent by him. Our knowledge of Anselm’s letters is derived from collections of his letters, for none of his correspondence survives in its original form of individual letters. There was no one canonical version of the collection, and the extant manuscripts generally differ substantially: the largest medieval manuscript witnesses include over 400 letters, while the smallest contain only a few. We know 38 manuscript witnesses, but no authorial manuscript survives. Certain references in Anselm’s letters reveal, however, that he collected his correspondence on at least two occasions while he was still abbot of Bec, and this study proposes that a third collection was possibly made under his supervision in Christ Church. The third collection also covered Anselm’s Canterbury period. Whether the third collection was authorial or posthumous is unclear. Certain contextual evidence and references in letters would suggest that the collection was authorial. If so, the collection was probably a register book, which was started in c. 1101 at the earliest. There is no positive proof that any of the three surviving minor collections may be authorial. Each of these collections was circulating at a very early stage, however, some probably in Anselm’s lifetime. Moreover, the minor collections seem to have been put together from smaller source units, which possibly originated at Bec. The contents of these units suggest very early and possibly authorial origins: the letters are mainly from Anselm’s years as prior of Bec. The critical edition by F. S. Schmitt represents the current phase in the textual tradition of Anselm’s letter collection. This study demonstrates that the value of the edition is weakened in particular by the way in which Schmitt selected manuscripts for collation, doubtless influenced by the fact that he had not established the structure of the tradition properly. Ultimately it is impossible to undertake systematic research on the letter collection on the basis of Schmitt’s edition. Anselm Canterburylainen (1033–1109) edustaa sydänkeskiajan kirjeenkirjoituksen ensimmäistä aaltoa, ja etenkin hänen ystävyyttä ja luostarielämää käsittelevät kirjeensä olivat esikuvallisia aikakauden muille kirjeenkirjoittajille. Anselmilta tunnetaan yli 400 kirjettä, joista jokainen on säilynyt osana jotakin laajempaa kirjekokoelmaa. Kirjekokoelmia voidaan rekonstruoida kuusi. Käsikirjoitustodistajia eri kirjekokoelmista tunnettaan tällä hetkellä 38. Käsillä oleva tutkimus selvittää näiden todistajien välisen suhdeverkoston tekstikriittisin metodein sekä punnitsee kunkin todistajan alkuperää, jossa tehtävässä sovelletaan etenkin paleografisia ja kodikologisia metodeita. Tutkimus osoittaa, että Anselm julkaisi kirjeensä kokoelmana ainakin kahdesti, todennäköisesti kolmesti. Lisäksi hän saattoi laskea liikkeelle pienempiä kokoelmia, joiden teemana oli luostarielämä. Anselmin kirjeenvaihto on julkaistu kriittisenä editiona viime vuosisadan puolivälissä. Tämä tutkimus osoittaa, että aiempi käsitys käsikirjoitustraditiosta on virheellinen ja että edition perusta ei ole pitävä.

Tämän tutkimuksen lähtökohta ovat yleiset, avoimet, hierarkkiset ja moduloidut rakennusjärjestelmät, joita on kehitetty TEKESin teollisen rakentamisen teknologiaohjelmassa. Järjestelmistä esitetään sovellus puurakentamiseen sekä pientaloja että pienkerrostaloja ajatellen. Erityisesti keskitytään puisiin ala- ja välipohjarakenteisiin, joista esitetään rakennevaihtoehtoja liitosratkaisuineen. Rakennusjärjestelmistä on pääpaino pilari-palkki-järjestelmässä, joka soveltunee parhaiten pienkerrostaloratkaisuihin. Perinteisestä kantavat seinät -järjestelmästä on esitetty meillä hieman tuntemattomampi rakenneratkaisu, jossa seinät alkavat aina ala- tai välipohjan päältä. Tämä ns. "Platform"-järjestelmä on käytössä erityisesti Norjassa ja Ruotsissa, joissa kummassakin rakennetaan enemmän kuin meillä puisia ala- ja välipohjia. Ala- ja välipohjaratkaisuissa on kiinnitetty erityistä huomiota näiden rakenteiden värähtelyjen eliminoimiseen. Ratkaisuina on päädytty tekemään rakenne jäykäksi yleensä mitoittamalla lattiapalkit massiivisiksi ja ottamalla yläpuolen pintalevy tehokkaasti mukaan liimaamalla se palkkeihin. Koska värähtelyn pääasiallisena syynä on kävely lattialla (pistekuorma), hyvään lopputulokseen päästään, kun lattia jäykistetään poikittaissuunnassa. Sopivia keinoja ovat paremmuusjärjestyksessa palkkien väliin liimanaulattu poikittaispalkki ja palkkien päälle lisätyt sekundaaripalkit.

In 2012 the Swedish Academy announced that Mo Yan had received the Nobel Prize in Literature for his work that “with hallucinatory realism merges folk tales, history, and the contemporary.” The announcement marked the first time a resident of mainland China had ever received the award. This is the first English-language study of the Chinese writer’s work and influence, featuring essays from scholars in a range of disciplines, from both China and the United States. Its introduction, twelve articles, and epilogue aim to deepen and widen critical discussions of both a specific literary author and the globalization of Chinese literature more generally. The book takes the “root-seeking” movement with which Mo Yan’s works are associated as a metaphor for its organizational structure. The four articles of “Part I: Leaves” focus on Mo Yan’s works as world literature, exploring the long shadow his works have cast globally. Howard Goldblatt, Mo Yan’s English translator, explores the difficulties and rewards of interpreting his work, while subsequent articles cover issues such as censorship and the “performativity” associated with being a global author. “Part II: Trunk” explores the nativist core of Mo Yan’s works. Through careful comparative treatment of related historical events, the five articles in this section show how specific literary works intermingle with China’s national and international politics, its mid-twentieth-century visual culture, and its rich religious and literary conventions, including humor. The three articles in “Part III: Roots” delve into the theoretical and practical extensions of Mo Yan’s works, uncovering the vibrant critical and cultural systems that ground Eastern and Western literatures and cultures. Mo Yan in Context concludes with an epilogue by sociologist Fenggang Yang, offering a personal and globally aware reflection on the recognition Mo Yan’s works have received at this historical juncture. https://docs.lib.purdue.edu/purduepress_ebooks/1039/thumbnail.jpg

Esta obra es resultado del Proyecto de Investigación HAR2011-28244 del Plan Nacional de I+D+i del Ministerio de Economía y Competitividad/Feder del Gobierno de España, titulado Amphorae ex Hispania. Paisajes de producción y consumo, con la colaboración del proyecto HAR2010-15733. El presente trabajo ha contado con el soporte del Proyecto de I+D «Ex officina Meridionali: Tecnología, producción, difusión y comercialización de cerámicas finas de origen bético en el sur peninsular durante el Alto Imperio» (HAR2010-17507) Ministerio de Ciencia e Innovación. La cerámica romana producida en Los Villares de Andújar, especialmente la terra sigillata hispánica, es objeto de un control de la producción mediante unos elementos denominados probinas. Se plantean hipótesis sobre su funcionalidad. La ceramica romana prodotta a Los Villares de Andújar (Jaén, Spagna), soprattutto ispanica terra sigillata, è soggetta al controllo della produzione attraverso elementi chiamati probinas. Le ipotesi sono proposti funzionalità The Roman pottery produced in Los Villares de Andújar (Jaén, Spain), especially Hispanic terra sigillata, is subject to control of production through elements called probinas. Hypotheses are proposed functionality. Universidad de Cádiz (UCA)

This paper proposes a price index for artists based on the ratio between the average market price and the average estimated price of the paintings sold by an artist each year, adjusted for market dynamics. We apply this methodology to a group of selected artists and schools drawing from a database including auction prices and estimated prices of paintings presented in auctions world wide between 1990 and 2001. A comparison with quality unadjusted and hedonic indices is also proposed.

Finnish communism was one of the largest communist movements in Europe. It was born in two countries, Finland and Soviet Russia, and in 1918–1944 active in both of them. It was a movement deeply rooted in Finnish society and the traditions of the Finnish labour movement, but also a movement with strong ties with the Soviets. This collection of articles by Tauno Saarela gives a glimpse of this tension within Finnish communism. The articles discuss the contacts between the Communist International and Finnish communism, the relations between Finnish and Scandinavian communists, the American impact on Finnish communism. They also touch the importance of cemeteries for Finnish communism, characters in the short stories published in the Finnish communist magazines in the 1920s, and the attitude of the Finnish communist youth towards jazz, rock and roll and pop songs in 1944–1969. The articles address the cult of the individual within Finnish communism, too. *** Tauno Saarela is Senior Lecturer in Political History, Department of Political and Economic Studies, University of Helsinki. He is the author of Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 [Birth of Finnish communism, 1918–1923] (1996), Kansan Tahto. Pohjolan työtätekevien lehti (2006), Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930 [Finnish communism and revolution, 1923–1930] (2008), and the co-author of Communism: National and International (1998), Коминтерн и Финляндия 1919–1943 (2003), and several books in Finnish.

Khwadāynāmag. The Middle Persian Book of Kings by Jaakko Hämeen-Anttila analyses the lost sixth-century historiographical work of the Sasanians, drawing on a large number of Middle Persian, Greek, Arabic, and Classical Persian sources. The Khwadāynāmag is often conceived of as a large book of stories, comparable to Firdawsī's Shāhnāme, but Hämeen-Anttila convincingly shows that it was a concise and dry chronicle. He also studies the lost Arabic translations of the book, which turn out to be fewer than hitherto thought, as well as the sources of Firdawsī's Shāhnāme, showing that the latter was only remotely related to the Khwadāynāmag. It also becomes clear that there were no separate "priestly" and "royal" Khwadāynāmags. This title is published in Open Access with the support of the University of Helsinki.