• Digital Humanities and Cultural Heritage
• Other research productsclose
• 2013-2022close
• Open Access close
• FI close
• Digital Humanities and Cultural Heritage close

Tämä pro gradu käsittelee alkuperäiskansojen suhdetta arkeologiaan. Esimerkeiksi on valittu Suomen saamelaiset ja Yhdysvaltain alkuperäiskansat. Tarkastelun kohteeksi nousee repatriaatio ja siihen liittyvät kysymykset arkeologian ja museologian näkökulmasta. Pro gradussa tarkastellaan saamelaisten ja intiaanien suhdetta arkeologiseen tutkimukseen ja tutkijoita näiden ihmisryhmien historian valossa. Stereotypiat ja niiden vaikutukset näkyvät arkeologian kehityksessä. Työssä tarkastellaan rasismin ja nationalismin yhteyttä arkeologisiin tutkimuksiin, sekä pohditaan niihin liittyviä vaaroja nykypäivän arkeologiselle tieteelle. Saamelaisten ja erityisesti intiaanien yhteys Sami Power ja Red Power liikkeiden myötä, vaikutti arkeologiaan. Yksi Red Power liikkeen suurista saavutuksista on lakiuudistus vuodelta 1990. The Native American Graves Protection and Repatriation Act antoi Yhdysvaltain alkuperäiskansoille mahdollisuuden vaatia kansojensa luurankoja luovutettavaksi takaisin. Syntynyt tilanne on luonut uuden asetelman alkuperäiskansojen ja arkeologien välille. Repatriaation käytänteet ovat muuttaneet arkeologien ja alkuperäiskansojen välisiä valtarakenteita ja alkuperäiskansoille ollaan antamassa ääni, sekä museoiden näyttelyiden luomisprosesseissa että museoiden aineistojen omistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Kysymykseen, kuka omistaa menneisyyden, liittyy monia ristiriitoja ja haasteita. Kulttuuristen aineistojen hallussapitoon, myyntiin ja omistamiseen on kautta arkeologian historian käytetty perusteluita, jotka menettävät validiuutensa nykyisessä NAGPRAn luomassa tilanteessa. Ajattelun rakenteet ovat muuttuneet. Alkuperäiskansojen ja museoiden välille luodaan uusia yhteistyön ja yhteisymmärryksen muotoja. Eri alkuperäiskansoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kenen tulisi pitää hallussa ja suojella heidän kulttuurista aineistoaan. Suomessa ja Yhdysvalloissa on reagoitu repatriaatioon eri tavoin, vaikka lopulta on päädytty samaan ratkaisuun, uudelleen hautaukseen. Kysymys siitä kenellä on oikeus tutkia alkuperäiskansojen kulttuureja, ansaitsee jatkuvaa tarkastelua. Vastaus tähän kysymykseen voi vaihtua ajan kuluessa muuttuvissa tilanteissa. Nykyisessä tilanteessa näen, että erilaisista taustoista lähtökohtaisesti tulevat näkemykset laajentavat tutkimuksen kenttää ja syventävät näkemyksiä. Alkuperäiskulttuuritaustainen henkilö ammentaa tutkimukseensa eri lähteistä kuin valtaväestöön kuuluva henkilö. Molemmilla on annettavaa tutkimukselle. Arkeologia elää ajassa ja sen tulee olla tietoinen niistä riskeistä, joita liittyy valtavirran nationalistisiin suuntauksiin. Arkeologian poliittisuus ja sidoksisuus aikaan on johtanut siihen, että arkeologialla on paljon vastattavaa alkuperäiskansoille. Uudenlainen sillanrakennus arkeologien taholta on alkanut, alkuperäiskansoille annetaan menneisyyden hallintaan liittyvä ääni.

The aim of this article is to show how automatic morphological tools originally used to analyze native speaker data can be applied to process data from a learner corpus of Hungarian. We collected written data from 35 students majoring in Hungarian studies at the University of Zagreb, Croatia. The data were analyzed by magyarlanc, a sentence splitter, morphological analyzer, POS-tagger and dependency parser, which found 667 unknown word forms. We investigated the recommendations made by the Hungarian spellchecker hunspell for these unknown words and the correct forms were manually chosen. It was found that if the first suggestion made by hunspell was automatically accepted, an accuracy score of 82% could be attained. We also introduce our automatic error tagger, which makes use of our annotation scheme developed on the basis of the special characteristics of Hungarian morphology and learner language, and which is able to reliably locate and label morphological errors. peerReviewed

Pro gradu -työni aiheena on Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston piirustussalin historia vuosina 1830–1893. Tutkimukseni kattaa kolmen piirustusmestarin opetuskaudet. Vuosina 1830–1848 piirustusmestarina toimi Pehr Adolf Kruskopf. Häntä seurasi Magnus von Wright, joka toimi piirustusmestarina vuodet 1849–1868. Hänen jälkeensä toimeen valittiin Adolf von Becker, jonka opetuskausi kesti vuodet 1869–1892. Yli kuusikymmentä vuotta piirustussalin historiaa avaa näkökulman Suomen taidekoulutuksen alkuvaiheisiin, yliopiston kehitykseen sekä syvempiin muutoksiin yhteiskunnassa. Tutkimuksessa on käytetty lähteenä erityisesti Helsingin yliopiston konsistorin pöytäkirjoja, Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa ja ajan lehdistöä. Kruskopfin opetuskausi voidaan nähdä eräänlaisena Suomen taidekoulutuksen esivaiheena. Yliopiston piirustussalin varsinaisena tarkoituksena ei ollut kouluttaa taiteilijoita. Piirustussalin merkitys nähtiin ylioppilaiden sivistämisessä ja myös siinä, että heille tarjottiin moraalisesti kunnollista ajanvietettä. Tämän tutkimuksen huomattavimpia tuloksia on von Wrightin kauden merkityksen avautuminen, sillä aikaisemmin hänen ajastaan piirustusmestarina ei ole tehty mitään tutkimusta. Von Wright oli keskeinen henkilö niin Suomen Taideyhdistyksessä kuin Keisarillisessa Aleksanterin -yliopistossakin. Von Beckerin aikana piirustussalin rooli taiteilijoiden kouluttajana nousi erityisen tärkeäksi. Lisäksi von Becker otti aktiivisesti kantaa ajan taidepoliittisiin kysymyksiin. Käsittelemälläni ajanjaksolla Suomen taide-elämä muovautui sellaiselle pohjalle, jolle se nykyäänkin rakentuu. Pro gradu -työni tarkoituksena on selvittää piirustussalin ja piirustusmestareiden merkitys Suomen taide-elämässä. Tutkimuksessa olen pyrkinyt käsittelemään taidekenttää kokonaisuutena. Vertailenkin piirustussalia ajan muihin piirustuksen opetusta tarjoaviin instituutioihin sekä siihen, miten ajan merkittävät tapahtumat Suomen taide-elämässä vaikuttivat piirustussaliin. Näin tutkimukseni tarkastelee ensimmäisen suomalaisen ammattitaiteilijoiden sukupolven kouluttautumista.

This thesis proposes polyphonic interpretations of the short film Birds in the Earth (Eatnanvuloš Lottit, 2018) by Sámi artist Marja Helander. The thesis investigates and develops a method to decentralise the research of Sámi art conducted by non-Sámi art historian’s perspective. The artwork addresses discourses about the Sámi history, culture and current matters. This raises the question of which kind of interpretation a non-Sámi art historian can form employing traditional art historical methods such as researching literature. The thesis examines how including perspectives of Sámi interviewees influences the comprehension and therefore decentralises interpretations of Birds in the Earth. The base of this thesis lays in the tradition of art historical analysis and interpretation. Additions include writings on decolonisation and Indigenous art by Kerstin Knopf, the term of polyphonic history by Peter Burke and inter/view as exchange of gazes following Alessandro Portelli. In order to formulate decentralised interpretations, three open-ended interviews with Sámi spectators are conducted about their experience and understanding of the short film. Thoughts and stories articulated by the interviewees are woven into the interpretation which proceeds by the categories of choreography, costumes, props and scenography. With the short film as point of departure, Sámi discourses are discussed such as landownership, tourism and appropriation, togetherness with nature and Sámi identity. Input from the interviews is combined with research insights from literature, seminars and documentaries. Both the interviews and the art historical research are presented alongside each other without competing or excluding each other. Adding Sámi interviewees’ perspectives decreases the distance between a non-Sámi art historian’s interpretation and the Sámi artwork which would have formed through merely employing research from literature, seminars and documentaries. The interpretation is enriched and comes alive by the interviewees’ elaborated experiences. The decentralised and therefore decentralising narratives come closer to the substance of the artwork as the art historian is formulating while self-reflecting. This implicitly demands the acknowledgement of historical and cultural references of art history itself and a reflected positioning of the non-Sámi art historian’s role in relation to Sámi discourses alongside researching and writing. Developing the methodology of non-Sámi art historians writing about Sámi art proofs necessary and purposive due to the growing importance of and interest in Indigenous art.

Sekä Suomen että suomalaisen arkeologian historia eli muutoksen aikaa 1900-luvun alussa. Arkeologia tutkii pääasiassa aikaa, jolta ei ole kirjallisia lähteitä, joten paljon tutkimusta ja tulkintoja esihistoriasta joudutaan tekemään kaivauksilla esiin tulleiden löytöjen pohjalta. Historia on kuitenkin aina tulkintaa, ja tulkintaa ohjaavat erilaiset seikat, jotka vaihtelevat ajan, paikan ja yksilön mukaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen arkeologian tutkimuksen historiaa sen aineiston perusteella, mitä on ollut käytettävissä aikalaistutkijoilla ja mitä on säilynyt nykypäivään saakka. Tarkoituksena on tutkia, millä tavoin arkeologista tutkimusta tehtiin, ja mitkä seikat vaikuttivat sekä kenttätöiden tekemiseen, löytöjen talteenottoon, muistiin merkitsemiseen, tulkintoihin ja myöhempään käyttöön Pirkanmaalla vuosina 1910–1939. Materiaalina tutkimuksessa toimivat ensisijaisesti arkeologisten kenttätöiden kenttätyöraportit sekä niiden löytöluettelot, sekä jossain määrin myös ajan oppikirjat ja artikkelit. Tarkoitus on lähdekriittisesti ja kontekstualisoiden tarkastella raportteja ja tutkia siten tutkimusalan historiaa ja sitä, mitkä seikat ovat ohjanneet tutkimusta tuolloin. Selvyyden vuoksi tutkielmassa on käytetty myös kaavioita, joissa kenttätyöraportit on jaettu tekijän, vuoden ja kunnan mukaan, mutta näiden käyttö on havainnollistavaa eikä varsinaisesti tilastollisten menetelmien hyödyntämistä. Jonkin verran tutkielmassa käydään läpi myös tutkijoiden henkilöhistoriaa, mutta pääpaino on raporteilla, jotka ovat olleet käytettävissä muilla tutkijoilla ennen ja nyt, mutta joita ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Kenttätyöraporttien perusteella kenttätöitä tehneiden arkeologien keskuudessa oli laajaa variaatiota kenttätöiden tekemisen ja niistä raportoimisen suhteen. Suoraan viitteitä siitä ei löytynyt, että nationalistinen historiankuva olisi ohjannut tulkintaa tai tutkimuskohteiden valintaa, mutta olemassa oleva historiankuva kuitenkin vaikutti tutkimukseen, ja tutkimus myös kuvaan historiasta. Lisäksi selkeiden, yhtenäisten käytäntöjen puute raportoinnin osalta loi lisää hajontaa ja variaatiota aineistoon. Aineistosta erottui kuitenkin muutoin selkeitä asioita, jotka toistuivat useissa töissä säännönmukaisesti, kuten paikallisten informanttien käyttö tutkimuksen apuna ja paikallisen perintötiedon kirjaaminen muistiin. Tutkimuksessa selvisi lisää siitä, mitä tietoa 1900-luvun kaivauksilta on säilytetty seuraaville tutkijoille.

The attic of Häme Castle has many undefined shapes because of structural deformation or weathering which is very difficult or impossible to represent accurately using parametric BIM objects. The historic styles of Häme Castle include organic shapes, which again can be more time consuming or difficult to model accurately using simple solid geometry. Häme Castle was scanned in the form of point cloud which was helpful to find the location of the structural components, but the 3D modelling could make it more beneficial. The features, such as heritage importance and values can be combined into the 3D model in a structured and consistent way which allows easy information uprooting and the production of deliverables. BIM offers a robust information management framework that can be highly beneficial for Häme Castle. Häme Castle has one of the oldest building trusses in Europe. It is assumed that the trusses of the main castle are 500 years old. By absorbing high-quality digital survey datasets, BIM does not only represent the image of the existing historic framework, but will also allow the investigating, quality checking and complex analysis of proposed involvement in various scenarios of the castle. The calculations done by the software are faster, more efficient, and easier to correct than the manual calculations. The amount of material needed for the building could help us to know the amount of money needed for the renovation or reconstruction of the building. The adoption of BIM in Häme Castle may drive by significant gains in terms of efficiency and cost savings during capital and operational stages in terms of spatial coordination and conservation planning through improved visualisation, analysis, and options appraisal. Working with BIM will experience reduced project risk, improved timelines, and better project outcomes. BIM appears less popular in terms of adoption by heritage professionals. If the information model of the Häme Castle is maintained, it can be an invaluable decision making and management tool for the castle throughout its life cycle. The purpose of this Bachelor's thesis was to demonstrate how to design the 3D model and conduct structural analysis of a historical building (Häme Castle) using Building information modeling (BIM) software. The analysis was done for trusses in a three-dimensional arrangement in RFEM software. As the result of the project work, the results were positive which proves that the main castle trusses are strong enough to bear all kind of loads.

Tutkielma käsittelee taideteoksen ja sitä sitä ympäröivän, taiteen esittämiseen varatun tilan vuorovaikutusta Olaf Brzeskin, Maurizio Cattelanin ja Elmgreenin & Dragsetin teoksissa. Tutkielmassa tarkastelen erilaisia taideteoksen ja sen esitystilan rajojen määrittymiseen vaikuttavia tilankäytön keinoja. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia lähestymistapoja taiteen esittämiskäytäntöihin analysoitavista teoksista voidaan lukea. Työn teoriatausta jakautuu taideteoksen rajoja, taidenäyttelyitä, museo- ja galleriatilaa sekä taiteen esittämiskäytäntöjä käsittelevään taidehistorialliseen ja museologiseen tutkimukseen. Erityisenä teoreettisena viitekehyksenä on valkoiseksi kuutioksi kutsuttua taiteen esitystilaa käsittelevä läkirjallisuus. Tärkeä referenssi tulkinnalle on lisäksi Carol Duncanin ajatus museo- ja galleriatilasta rituaalisena, taiteen mietiskelyyn omistettuna tilana. Analysoimani aineisto koostuu yhteensä yhdestätoista Olaf Brzeskin, Maurizio Cattelanin sekä Elmgreenin & Dragsetin veistoksesta ja installaatiosta vuosilta 1997–2011. Tilankäytön näkökulmasta teokset ovat oivaltavia, hämmentäviä ja yllätyksellisiä. Tulkitsen teoksia suhteessa niitä ympäröivän näyttelytilan fyysiseen muotoon. Teosanalyysejä jäsentävät taideteoksen asemaa, fyysisiä rajoja sekä näyttelytilan häivytettyä ja rituaalista luonnetta eri näkökulmista pohtivat kohtauksellisuuden, banaalin ja murenevan tilan teemat. Keinot, joilla taideteokset kommentoivat taideteoksen ja ja tilan suhdetta, osoittautuvat moninaisiksi. Ne toimivat sekä fyysisellä että käsitteellisellä tasolla tai molemmilla samanaikaisesti. Teokset hämmentävät taideteoksen asemaa ihailun kohteena taiteen esittämiseen omistetussa tilassa muun muassa asettamalla kyseenalaiseksi taideteoksen ja taustan sekä erityisen ja arkisen välisen erottelun. Taideteosten ja niiden taustan välisen rajat osoittautuvat häilyviksi. Tutkielman johtopäätöksissä totean, että kyseenalaistamalla omia rajojaan teokset osallistuvat aktiivisesti keskusteluun nykytaiteen esittämiskäytännöistä. Näiden taiteen autonomiaa koskevasta modernistisesta käsityksestä ammentavien esittämiskäytäntöjen totean puolestaan venyvän valkoisen kuution häivytetyllä luonteella leikittelevän tai sitä pilkkaavan nykytaiteen tarpeisiin. Valkoinen kuutio ei osoittaudu ainoastaan ideaaliksi esittämistilaksi kontemploitavaksi asetettavalle taiteelle, vaan myös lähtökohdaksi nykytaideteosten käsittelemille aiheille.

The purpose of this thesis was to understand the concept of periphery in relation to areas and environments, and to gather information on the benefits of exposure to peripheries. A series of artworks was created to accompany the written thesis. The study was conducted to support the artworks by giving them a conceptual framework. The process of making a twenty-artwork series called Periphery Talismans (now my daydreaming is spontaneous) is described in the case study as a part of the thesis. The sources used for the written part include books, articles and essays on topics that relate to peripheries. Wilderness, natural environments, abandoned places and wastelands and the aesthetics of peripheral places are all explored further. The theoretical foundation for the thesis is based on the writings of Marko Leppänen, the founder of The School of Esoteric Geography and Periphery Therapy. Other authors referenced include environmentalist and Pulitzer Prize winning poet, Gary Snyder, artist Jenny Odell and author and translator Ville-Juhani Sutinen. The study revealed the importance of peripheral areas as equalizers. It was made clear that areas that have peripheral qualities are not only havens for wildlife, but also important places of rest and recuperation for humans became evident. Furthermore, it was revealed that seeing our minds and bodies as wild, instead of the normalized view of seeing them as civilized, can help humans experience healing and live more balanced lives.

Helsingissä Kluuvin kaupunginosassa, Eduskuntataloa vastapäätä Mannerheimintien itäpuolella, keskustakirjasto Oodin edessä sijaitsee Kansalaistoriksi nimetty aukio. Oodin lisäksi aukiota reunustavat etelässä Sanomatalo ja Kiasma ja luoteessa Musiikkitalo. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kansalaistori on muuttunut epämääräisestä rakennustyömaiden keskellä olevasta kentästä kivetyksi ja selvärajaiseksi aukioksi. Ennen kuin vuonna 2004 lainvoiman saanut Töölönlahden asemakaava nimesi aukion Kansalaistoriksi, on torin paikalle ja sen ympäristöön ehditty tehdä lukuisia suunnitelmia 1900-luvun kuluessa. Tutkielmassani tarkastelen suunnitelmien kautta, millaista julkista kaupunkitilaa Töölönlahden eteläpuolelle on suunniteltu. Taustaksi analyysilleni käyn läpi pääpiirteittäin, miten Töölönlahden ympäristö ennen 1900-lukua rakentui. Suunnitelmissa kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millaisia aukioratkaisuja niissä esitetään ja miten rakennetumpi alue niissä liittyy Töölönlahtea ympäröivään puistoon. Lopuksi tarkastelen toteutunutta Kansalaistoria vertaamalla sitä suunnitelmiin. Tärkeimpänä aineistonani ovat alueelle tehtyjen suunnitelmien kuvalliset esitykset: asemakaavapiirustukset, havainnekuvat, liikennekaaviot ja leikkaukset. Lisäksi käytän analyysissäni suunnitelmien selostuksia ja suunnitelmia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Alueen suunnittelun etenemistä ja alueen rakentumista käyn läpi kirjallisuuden ja arkistomateriaalin avulla. Toteutetun Kansalaistorin lisäksi aineistonani nykytilanteen tarkastelussa ovat suunnitelmat, joiden perusteella tori on toteutettu: voimassaoleva Töölönlahden asemakaava ja Töölönlahden eteläosan puistosuunnitelma. Torisuunnitelmia Töölönlahdelle on tehty siitä lähtien kun Eduskuntatalon sijoittamisesta nykyisen Mannerheimintien reunaan päätettiin 1920-luvulla. Muodoiltaan torit ovat vaihdelleet ja myös niiden tapa liittyä ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja puistoihin on vaihdellut. Tavara-aseman siirto Pasilaan 1980-luvun lopussa vapautti alueen rakentamiseen. 2000-luvun kuluessa Kansalaistori on muotoutunut rajoiltaan epäselvästä keskusaukiosta keskustakirjasto Oodin edusaukioksi.

In this work, the utilization of financial news alongside machine learning for predicting stock market movements is examined. The news are handled with various natural language processing methods for finding correlation between the derived attributes and stock market movements. The novelty of this work lies in the application of BNS and LDA methods as well as 2-word combinations alongside with LSTM neural network. The main point of the work is to examine the usefulness of the results achieved with the formerly mentioned methods and neural networks as well as comparing the results with market efficiency. In the research it was concluded that the models containing 2-word combinations derived with the BNS-method, produced differing results to those models, where the 2-word combinations were not used. However, the overall results followed random patterns and thus reliable results were not achieved. For achieving more reliable results, better approach could be predicting intraday stock market movements per Efficient Market hypothesis. Used datasets were possibly also too concise for the complexity of the problem. Tässä työssä tarkastellaan talousuutisten hyödyntämistä yhdessä koneoppimisen kanssa osakemarkkinoiden ennustamiseen. Uutisia käsitellään tietyillä luonnollisen kielen käsittelyn menetelmillä ja niistä pyritään löytämään korrelaatiota osakkeen liikkeiden kanssa. Työn uutuusarvona ovat BNS- ja LDA-menetelmien, sekä 2 sanan kombinaatioiden käyttö LSTM-neuroverkon yhteydessä. Työn pääasiallisena tavoitteena on tarkastella edellä mainittujen menetelmien ja neuroverkkojen yhdessä tuottamien tulosten hyödyllisyyttä ja niiden vertautumista markkinoiden tehokkuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että mallit, jotka sisältävät BNS-menetelmällä johdettuja 2 sanan kombinaatioita, tuottavat poikkeavia tuloksia niihin malleihin verrattuna, joissa niitä ei käytetä. Tulokset kuitenkin noudattivat kaiken kaikkiaan satunnaista vaihtelua ja luotettavia tuloksia ei täten saatu. Tulosten parantamiseksi, parempi lähtökohta voisi olla päivän sisäisten vaihtelujen ennustaminen, markkinoiden tehokkuuden hypoteesin mukaisesti. Käytetyt tietoaineistot olivat myös mahdollisesti liian suppeat kompleksisuudeltaan vaativalle ongelmalle.