• Digital Humanities and Cultural Heritage
• Other research productsclose
• 2019-2023close
• Finnish close
• Digital Humanities and Cultural Heritage close

Tutkielma keskittyy länsimaalaisen nykyaikaisen tatuoinnin tutkimukseen, pyrkimyksenä selvittää voivatko tatuoinnit tulla luetuksi taidehistorian diskurssin kehotaiteeseen. Tutkielman ns. toinen osa käsittelee taidehistorian katseen käsitettä, ja sitä kautta pyrin tutkimuksessa selvittämään, voivatko tatuoinnit muuttaa naiseen kohdistuvaa katsetta. Pyrin siis sovittamaan taidehistorian tutkimukseen tatuoinnit kehotaiteena, ja toisaalta pohtimaan tatuointien mahdollisuutta naisten ”oman kehon haltuunoton” keinona katseen muuttamisen kautta. Tutkielman aineistona toimivat taidehistorian sekä sosiologian tutkimukset kehotaiteesta, tatuoinneista, tatuoiduista naisista sekä katseen käsitteen tutkimus. Hyödynnän tutkimuksessani sukupuolen tutkimuksellista, feminististä menetelmää naisnäkökulman kautta. Aiempaa taidehistoriallista tutkimusta tatuoinneista ei löytynyt, joten sovellan sosiologisia lähdemateriaaleja taidehistorian tutkimukseen kehotaiteesta, katseesta ja representaatiosta, ja pyrin luomaan sujuvan yhteen sovittamisen näiden välille. Kuva-aineistona hyödynnän valokuvia tatuoinneista, mutta tutkin ennemmin käsitteellisiä ilmiöitä kuin itse kuvia. Kuvat toimivat tutkimukseni tukena, mutta tutkimukseni kohde on suhteellisen käsitteellinen eikä siten suoraan kuva-aineistolla esitettävä. Tutkimukseni on uutta taidehistoriallista tutkimusta, sillä tatuoinneista tällaista ei vielä ole tehty. Tämän vuoksi myös sosiologisen tutkimusmateriaalin hyödyntäminen oli jokseenkin pakollista tutkimuksen teossa, ja itse tutkimuksen teko haastavaa. Johtopäätöksissäni päädyin siihen, että ainakin osittain tatuoinnit ovat luettavissa taidehistorian diskurssin kehotaiteeseen, ja niillä on mahdollisuus muuttaa naiseen kohdistuvaa katsetta.

Maisterintutkielmassani tutkin kvantitatiivisin metodein, miten suomenkielisten romaanijulkaisujen monimuotoisuus on kehittynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tutkimukseni perustuu Kirjasampo-tietokannan metadataan suomalaisten julkisten kirjastojen kokoelmasta, ja keskityn analysoi- maan tekstin ulkoisia piirteitä. Moninaisuuden indikaattoreina käytän kirjoituskieliä, kirjailijoiden kansalaisuutta ja sukupuolta sekä romaanien genreluokituksia. Lisäksi tarkastelen julkaisijoita ja pohdin, kuinka he toimijaryhmänä vaikuttavat kirjallisuuden monimuotoisuuteen. Kvantitatiivisten analyysien rinnalla kuljetan digitaalisille ihmistieteille tyypillisesti runsaasti kvalitatiivisia havaintoja taustoittamaan tuloksia. Lähestyn kirjallisuutta kansainvälisenä dynaamisena kokonaisuutena, jossa eri kirjalliset kulttuurit ovat vuorovaikutuksessa toisiensa kanssa, muodostaen kirjalliseen tilaan paikallisia keskuksia ja periferioita. Ylirajaisuuden käsitteen avulla kuvaan, kuinka globalisoituvaa kirjallista kenttää on mahdotonta rajata kokonaan erillisiin kirjallisuuksiin, vaan se kehittyy yli kansallisuus-, kieli- ja genrerajojen. Tulokset osoittavat, että romaanikirjallisuus on 1990-luvun jälkeen alkanut kehittyä monimuotoisemmaksi määrittelemieni indikaattoreiden perusteella. Silti kenttää hallitsevat kotimaisen kirjallisuuden osalta suomenkielinen ja käännöskirjallisuuden osalta angloamerikkalainen sekä pohjoismainen kirjallisuus. Kustantajien tarkastelu viittaa siihen, että kentällä on paljon erikokoisia toimijoita. Erityisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen pienten toimijoiden sekä omakustannejulkaisujen osuus on kasvanut ja haastanut kustantajien perinteisen roolin kirjallisuuden portinvartijana. Tutkimus osoittaa, kuinka kirjastojen metadataa voidaan käyttää hyväksi digitaalisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Runsaudessaan Kirjasampo osoittautui monipuoliseksi tietolähteeksi, jonka perusteella voi tehdä päätelmiä suomalaisen kirjallisuuden laajoista kehityskaarista.

Uudet teknologiat otetaan vastaan usein tunneperäisesti, toiset ovat kiinnostuneita, toiset epäilevät. Uudet keksinnöt ja teknologiat oikein käytettyinä avaavat meille uuden maailman, tehostavat toimintoja, lisäävät luovuutta ja mahdollistavat asioita. Tämän työn tilaajat olivat sovelluskehitysyhteisö Viastar ja kulttuurialan toimija Carnivale. Tilaajia kiinnostavat uudet teknologiat kulttuuriperinnön sovelluksissa ja hankkeissa. Tämä kehittämistyö tutki ja tarkasteli, miten voimme paremmin hyödyntää uusia teknologioita sukututkimuksen apuna. Työssä tutkittiin, miten voimme yhdistää perinteisen ja DNA-analyysiin pohjautuvan sukututkimuksen. Tässä työssä käytiin myös läpi muita uusia teknologioita, joita voidaan hyödyntää sukuhistorian ja kulttuuriperinnön tallennuksessa, tutkimuksessa sekä myös yleisemmin kulttuurituotantojen tukena. Kehittämistyötä tehtiin tutkimalla ja kokeilemalla uusia teknologioita sekä käymällä läpi laajasti opinnäytetyön tekijän sukuun liittyviä sukututkimuksia ja niiden kautta esiin tullutta kulttuuriperintöä, vanhoja kuvia, karttoja ja paikkoja. Geneettisen sukututkimuksen avulla tutkittiin isä- ja äitilinjoja eri tekniikoilla ja jäljitettiin eri sukujen kulkureittejä menneiden vuosisatojen aikoina. Tässä opinnäytetyössä analysoitiin tekijän omasta suvusta teetettyjen DNA-testien tuloksia ja osoitettiin, miten ne toimivat käytännössä sukututkimuksen välineinä. Tässä työssä käsiteltyjä muita kulttuurituotannon tekniikoita olivat drone-kuvaus, lidar-kuvaus, virtuaali- ja lisätty todellisuus. Tutkimusmenetelminä käytettiin aineistotutkimusta, DNA-testejä, havainnointia, haastattelua ja kenttätyötä kokeilemalla käytännössä erilaisissä ympäristöissä uusia teknisiä välineitä. Työn tuloksina todettiin, että uudet tekniikat toimivat sukututkimuksessa ja kulttuuriperinnön tallentamisessa erittäin hyvin. Uudet tekniikat avaavat uusia sisältöjä ja osallistavat kulttuurin tuottajan sekä kuluttajan tuotantoihin syvällisesti. Toimenpide-ehdotuksena esitettiin, että sukututkimuksessa ja kulttuurituotannoissa otettaisiin rohkeasti uusia tekniikoita laajasti käyttöön toiminnan parantamiseksi ja tehostamiseksi. New technologies are often embraced emotionally: others show interest and others doubt. It is a fact that new inventions and technologies, when used properly, open up new worlds for us, streamline operations, increase creativity and enable things. This thesis was commissioned by the application development company Viastar and the cultural sector enterprise Carnivale. Both commissioners are interested in new technologies on cultural heritage applications and projects. The objective of this study was to explore and examine how new technologies can better be utilized in genealogy. The study explored how to combine traditional and genetic genealogy research. It also reviewed some other new innovative technologies that can be used on cultural heritage research and in cultural productions. The study was carried out by exploring and experimenting new technologies and going through extensive genealogy and cultural heritage materials, old images, maps, and places that have emerged through genealogy research. In terms of genetic genealogy, lineages have been studied using different DNA techniques and the pathways of different genera have been traced over the past centuries. The study analyzed the DNA research results from the author's own lineage and show how they work in practice as a tool for genealogy. Other cultural production techniques covered in this study include drone imaging, lidar imaging, as well as virtual and augmented reality. The research methods used were document analysis, observation, interview and fieldwork by experimenting new technical tools in different environments. The results indicate that the new technologies work very well in genealogy and in saving cultural heritage. New technologies open up new content and deeply involve producers, researchers and cultural consumers in productions. The thesis proposes that genealogists and cultural sector make widespread use of new technologies to improve and increase their efficiency.

The concept of identity has been ever-present since humans have been living in societies. People have identified themselves with their work, their families, their church, or religion as well as with their Nation or state. All of these identities that people have adopted throughout time have had various impacts on how those people have seen and understood themselves as well as how they have orga nized themselves and acted. As such an influential concept it has been of particular interest to many artists, which have explored it in their own artworks and have also analyzed and re searched it as well. This research relies on the findings and works that have come before, such as Bachelor’s and Master’s Theses, research papers, lectures, ex pert interviews, articles, books as well as on artworks that are informative and relevant to the topic of Identity. The aim of the thesis is to contribute to the awareness of the impact of Identity, show its importance in the field of arts and explain how the author is playing with identity as an artist and a storyteller and to open a semiotic and symbolic discus sion of the author’s artistic work. The findings show the complexities of human identities and how particular indi viduals have creatively formed and shaped their identities in order to serve them. As our identities are constantly in the process of change, and while we continue to ask who we are, we should not forget who is it that we want to become.

Tutkielma käsittelee taidemaalari, professori Aimo Kanervan (1909 ̶ 1991) teoksia, jotka kuvaavat ihmistä. Lähtökohtana tutkielmalle toimi Kanervan piirustuskokoelma, johon tutustuminen herätti ajatuksia Kanervan ihmiskuvien fragmentaarisuudesta. Tutkielma keskittyy vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka fragmentaarisuus esiintyy Kanervan ihmiskuvissa sekä millaiset fragmentaariset piirteet yhdistävät ja minkälaiset piirteet erottavat piirustuksia, omakuvia ja muotokuvia. Tutkielman teoreettinen näkökulma perustuu fragmentaarisuuden käsitteeseen, joka jakautuu detaljien merkitykseen, luonnosmaisuuteen sekä ajan näkymiseen teoksissa. Yksityiskohdat korostavat teoksen luonnosmaisuutta tai vähentävät sitä. Luonnosmaisuus tarkoittaa tutkielmassa harkittua keskeneräisyyttä, joka pohjautuu non finito -ajatukseen. Aika on kiinteässä suhteessa fragmentaarisuuteen, joten ajan näkyminen teoksissa on myös tutkielman tarkastelukohteena. Kanerva teki uransa aikana rinnakkain teoksia eri menetelmiä hyväksikäyttäen. Hänelle piirtäminen oli yhtä tärkeää kuin maalaaminen öljyväreillä tai vesiväreillä. Hän käytti näitä kaikkia menetelmiä myös ihmisiä kuvaavia teoksia tehdessään. Siten tutkielman aineisto koostuu piirustuskokoelmasta nostetuista esimerkeistä sekä maalatuista omakuvista ja muotokuvista. Kanerva teki uransa aikana neljä tilausmuotokuvaa, joista kolme on analyysissä mukana. Tutkielma osoittaa, että fragmentaarisuus ei ole yksinkertainen piirre, joka näkyy teoksissa selkeästi. Varsinkin öljy- ja vesiväriteosten kohdalla fragmentaarisuuden eri osa-alueet jäävät helposti piiloon. Vaikka Kanervan ihmiskuvissa on nähtävissä fragmentaarisia piirteitä, esiintyy eroja sekä samanlaisten kuva-aiheiden kesken kuin myös eri tekniikoilla luotujen teosten välillä. Kaikki tutkielman tarkasteleman fragmentaarisuuden kolme piirrettä esiintyvät pääasiassa vain piirustuksissa. Maalattujen omakuvien ja muotokuvien fragmentaarisuus perustuu vain osittain kaikkien kolmen kriteerin täyttymiseen. Teosten joukossa on monia, joissa on yksi tai kaksi fragmentaarisuuden osa-aluetta, mutta jokin niistä jää puuttumaan. Useimmiten se on keskeneräisyyden tunne, joka saattaa jäädä näkymättömiin teoksessa.

Seurasaaren Karunan kirkossa esillä oleva, Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva taulumaalaus Taivaallinen suudelma on aikaisemmassa tutkimuksessa liitetty siihen hengelliseen taustaan, joka pietistisen kulttuurivirtauksen vaikutuksen myötä nosti kristillisen mystiikan tärkeään asemaan yksityisessä hartaudenharjoituksessa. Varhainen pietismi, tai arndtilaisuus, levisi 1600-luvulla Suomen alueella pappi ja hartauskirjailija Johann Arndtin (1555–1621) kirjojen välityksellä. Arndtilaisessa hurskaudessa Kristuksen rakastaminen nousi keskiöön. Tätä rakkautta Arndt havainnollisti morsiusmystiikan kielellä, kihlautumisen ja avioliiton käsittein. Tässä maisterintutkielmassa tutkin taulumaalausta Taivaallinen suudelma ikonografisella menetelmällä ja avaamaan sitä hengellistä taustaa ja morsiusmystiikkaa, johon maalaus on liitetty. Tutkimuksessani tarkastelen maalauksen aihetta arndtilaisen hurskauselämän hartaudellisen teeman ilmentäjänä ja avaan niitä tulkintoja, joita tämän hengellisen perinnön valossa voi nähdä. Tutkimusmetodina on ikonografinen tutkimus, joka tunnetaan erityisesti saksalaisen taidehistorioitsija Erwin Panofskyn (1892–1968) kehittämänä. Ikonografinen tutkimus on kuva-aiheiden tutkimusta, jossa pyritään selvittämään kuvien aiheet ja niiden merkitykset. Ikonografisessa tutkimuksessa kuva kontekstualisoidaan aikansa aatehistoriaan sen syvemmän merkityksen avaamiseksi ja teema asetetaan historiallisen jatkumon osaksi. Arndtin pääteoksen keskeinen sanoma on, että tosi kristityt rakastavat Jumalaa ja tämän rakkauden lähde on yhdistyminen Kristuksen kanssa. Jumalan lahjat tulevat Kristuksen kautta uskovan omaksi, kuten ne Kristuksen persoonassa välittyvät jumalalliselta luonnolta inhimillisen luonnon osaksi. Sielu saa takaisin jumalallisen arvonsa, ja Jumalan kuva palautuu. Tulkitsemalla maalauksen laajempaa merkitystä tätä taustaa vasten ikonografisella menetelmällä, voidaan todeta, että maalaus esittää Arndtin teologiassa keskeistä ajatusta sielun ja Kristuksen yhdistymisestä, jota Arndtin tekstissä kuvaillaan Laulujen laulua lainaamalla hääjuhlana ja suudelmana. Maalauksessa Taivaallinen suudelma morsiamena esitetty ihmissielu vastaanottaa Kristuksen suudelman. Yhdistymistä Kristukseen Arndt käsittelee morsiusmystiikalle ominaisesti kokemuksellisesti kuvaillen, ja uskova voi kaikilla aisteilla havainnoida Jumalan hyvyyttä ”kuullen”, ”nähden” ja ”maistaen”, ja tekstin affektiivisuus näkyy myös maalauksessa Taivaallinen suudelma 1600-luvulle ominaisin viittauksin ihmisen aisteihin. Maalauksessa autuaat henget laulavat ja liehuvan nauhan teksti ”Hallelüja Hallelüja” viittaa paitsi Jumalan ylistämiseen, myös laulamiseen. Ruusut ja liljat tuoksuvat ja morsian maistaa sulhasensa suudelman. Juuri suudelma on teologisen merkityssisällön kannalta olennainen, kun sen voi arndtilaisessa morsiusmystiikassa nähdä viittaavan Jumalan itsensä vuodattamiseen ihmissieluun Kristuksen persoonan kautta. Maalauksessa morsiamen ja sulhasen silmät ja kulmakarvat muodostavat toisistaan peilikuvan ja sommittelussa voi nähdä viittauksen Arndtin pääteoksen sanomaan Jumalan kuvan palauttamisesta. Maalaus Taivaallinen suudelma kuvastaa sitä arndtilaista teologista viisautta, joka uuden ajan alussa levisi oppineiden piireissä.

Tutkielman aiheena on tietokoneavusteinen kolmiulotteinen suunnittelu maalaustaiteessa. Tarkastelun keskiössä on taiteellinen prosessi ja työskentelymenetelmä, jossa tietokoneavusteisen kolmiulotteisen mallintamisen keinoin luotuja kuvia käytetään maalausten lähtökohtina. Tutkielmassa aihetta lähestytään suomalaisen kuvataiteilija Erno Enkenbergin (s. 1975) maalausten kautta. Tutkielmassa Enkenbergin maalauksia tarkastellaan yhdessä muun tutkimusaiheeseen liittyvän aineiston kanssa. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, millaisia merkityksiä digitaalisiin 3D-mallinnuksiin liittyy sekä toimia osaltaan yhtenä esimerkkinä niistä tavoista, joilla digitaalisuuden ja nykyteknologian vaikutuksia on mahdollista huomioida taiteentutkimuksen kentällä. 3D-mallinnusohjelmien käyttö on kuulunut oleellisena osana Enkenbergin taiteelliseen työskentelyyn viimeisten vuosien aikana. Ohjelmien avulla Enkenberg luo kuvia, jotka toimivat lähtökohtana Enkenbergin tekemille maalauksille. Tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisia sisältöjä ja aiheita Enkenbergin maalauksissa toistuu ja millaisia merkityksiä maalausten tulkinnoissa nousee esiin. Teosaineiston lisäksi keväällä 2021 toteutetut työhuonetapaamiset sekä tutkimusaiheeseen liittyvä kirjallisuus, erinäiset verkkojulkaisut, näyttelytekstit ja sosiaalisen median sisällöt ovat toimineet tutkimusaineistona, jonka analysoinnin myötä olen pyrkinyt vastaamaan tutkimuksissa esitettyihin kysymyksiin sekä vastaamaan tutkimuksen tavoitteisiin. Tutkimus osoittaa, miten kolmiulotteinen mallintaminen toimii Enkenbergin työskentelyssä ennen kaikkea visualisoinnin apuvälineenä. Kolmiulotteisten mallinnusohjelmien avulla Enkenberg luo tilallisia kuvia, joiden visuaalisuus ja estetiikka muistuttavat maalausten katsojia muun muassa videopelien maailmoista. Tarkan ja huolellisen maalausprosessin myötä Enkenbergin maalaukset toistavat 3D-mallinnusten visuaalista vaikutelmaa. Lisäksi tutkimus tuo esille, miten kolmiulotteinen mallintaminen liittyy osaksi kuvan teknisen välineellistymisen historiallista jatkumoa. Vaikka tietokoneella luotujen kuvien historia on suhteellisen lyhyt, asettaa tietokone maalaustaiteessa yleistyneenä kuvantekemisen välineenä kysymyksiä digitaalisen ja analogisen taiteen välisestä suhteesta sekä nykymaalaustaiteen rajoista ja sen uusista mahdollisuuksista.

Tutkielmani käsittelee Vantaan kaupungin eli entisen Helsingin maalaiskunnan 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja ostoskeskuksia kolmen vuosien 1967–1975 välillä rakennetun ostoskeskuksen kautta. Tarkastelen Vantaan ostoskeskuksia osana suomalaista ostoskeskusrakentamista. Tarkastelen myös ostoskeskusten paikkaa niiden rakennusajankohdan kaupunkirakenteessa sekä sitä, miten 1960-luvun arkkitehtoniset ihanteet ja niiden muuttuminen vaikuttivat 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen ostoskeskusten arkkitehtuuriin. Ostoskeskusrakentaminen on osa suomalaista lähiörakentamista. Ostoskeskukset ovat lähiöiden keskuksiksi ja palveluntarjoajiksi rakennettuja kaupan keskittymiä. Suomen ensimmäiset ostoskeskukset rakennettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa Helsinkiin ja Espoon Tapiolaan. Nykyisen Vantaan kaupungin varsinainen lähiörakentaminen alkoi muuttoliikkeen kiihtymisen myötä 1960-luvun alkupuolella, jolloin myös sen ensimmäiset ostoskeskukset on rakennettu. Suurin osa nykyisen Vantaan ostoskeskuksista on kuitenkin rakennettu vasta 1960-luvun puolen välin jälkeen ja 1970-luvun aikana. Tutkielmani on ajankohtainen johtuen ostoskeskusten nykyisestä asemasta osana kaupunkikehitystä: ostoskeskuksia uhkaa purkaminen ja useampia on jo purettu. Vaikka tutkielmani ei ota kantaa ostoskeskusten suojeluun, niin koen suojeluun liittyvän keskustelun lisäävän ostoskeskusten ajankohtaisuutta.

Taiteellinen toimintani liittyy suoraan digitaaliseen ja maalaustaiteeseen. Tutkin digitaalisen kuvantamisen ja maalauksen suhdetta. Maalaan öljymaalauksia pikseliteknikkalla. Tarkastelen jokaisen pikselin väritaustaa ja siirrän tietokoneen kuvan fyysiseen muotoon kankaalle. Haluan näyttää maalaustaidetta uudelta puolelta. Päätin selvittää, miten teknologiat on vaikuttanut tekijän taiteelliseen työskentelyyni ja mitä muutoksia taiteessa on tapahtunut. Uusien, nykyaikaisten teknologioiden nopean kasvun ja kehityksen vuoksi on tapahtunut jyrkkiä muutoksia kaikilla ihmisen toiminnan osa-alueilla, jotka puolestaan ovat vaikuttaneet koko ihmiskunnan ympäristöön. Tekniikan kehitys koski taiteellista ympäristöä, minkä seurauksena syntyi yksi uusista taiteen ilmiöistä - digitaalinen taide. My artistic activities are directly related to digital and painting art. I’m researching the relationship between digital imaging and painting. I paint oil paintings with a pixel technician. I look at the color background of each pixel and transfer the computer image to a physical format on a canvas. I want to show the new side of painting. I decided to find out how technologies have affected the author’s artistic work and what changes have taken place in the art. Due to the rapid growth and development of new, modern technologies, there have been drastic changes in all aspects of human activity, which in turn have affected the entire human environment. The development of technology concerned the artistic environment, resulting in one of the new artistic phenomena - digital art.

Tutkielmassa tarkastellaan Kiinan asemaa suomalaisessa keramiikkatuotannossa keskittyen aineistona suomalaisen Arabian keramiikkatehtaan tuotantoon. Tarkastellen Arabian tuotannossa ilmeneviä kiinalaisen kulttuurin vaikutteita, niiden kehitystä ja taustalla vaikuttavia tekijöitä, tutkielma pyrkii havainnollistamaan, miten kiinalainen kulttuuri ja suomalainen keramiikka ovat kohdanneet Arabian tehtaan toiminnan aikana. Tutkielmassa Arabian keramiikan kulttuurivaikutteita lähestytään representaation käsitteen kautta. Käsitteen monia merkitystasoja hyödyntäen Kiinaa käsitellään tutkielmassa niin kulttuurivaikutteiden lähteenä, valtiollisena toimijana kuin semioottisena mielikuvana, jonka pohjalla vaikuttavat erilaiset historialliset käsitykset kiinalaisesta kulttuurista. Kiinalaisen kulttuurin representaatioiden eri muotojen tarkastelu Arabian keramiikkatuotannossa on jäsennetty tutkielmassa temaattisten osioiden – kuva, kieli, muoto ja tekniikka – alle. Osioissa sovelletaan näkökulmia niin taidehistorian, alue- ja kulttuurintutkimuksen kuin semiotiikan aloilta pohjaten aihepiirien tutkimuskirjallisuuteen. Arabian tuotannossa käytettyjen kuvitusten, nimitysten, muotojen sekä tekniikoiden analyysin pohjalta tutkielma osoittaa, että kiinalainen kulttuuri on tarjonnut tuotannolle vaikutteita monella representaation tasolla ollen näissä kokonaisvaltaisimmin vaikuttavassa asemassa tuotannossa 1930–60-lukujen välillä. Suhteessa Kiinan aseman kehityskulkuihin tutkielma nostaa tarkasteluun esimerkiksi Ruotsin aseman kulttuurivaikutteiden välittäjänä sekä myös japanilaisen keramiikan rinnakkaiset vaikutteet. Representaatioiden eri ilmentymiä käsitellään tutkielmassa lähtökohtaisesti sidonnaisina oman aikakautensa kontekstiin. Tutkielmassa tuodaan esille myös erilaisia historian ja modernin suhteeseen liittyviä ristiriitoja keramiikkatuotannon kulttuurivaikutteiden sisällä tavoitteena ottaa näin huomioon, kuinka arjen esineisiin sisältyy moniulotteisia keskusteluita ja historioita.