Advanced search in Research products
Research products
arrow_drop_down
Searching FieldsTerms
Any field
arrow_drop_down
includes
arrow_drop_down
Include:
The following results are related to Digital Humanities and Cultural Heritage. Are you interested to view more results? Visit OpenAIRE - Explore.
393 Research products, page 1 of 40

  • Digital Humanities and Cultural Heritage
  • Other research products
  • FI

10
arrow_drop_down
Relevance
arrow_drop_down
  • Open Access English
    Authors: 
    Becher, Tanja;
    Publisher: Helsingin yliopisto
    Country: Finland

    This thesis proposes polyphonic interpretations of the short film Birds in the Earth (Eatnanvuloš Lottit, 2018) by Sámi artist Marja Helander. The thesis investigates and develops a method to decentralise the research of Sámi art conducted by non-Sámi art historian’s perspective. The artwork addresses discourses about the Sámi history, culture and current matters. This raises the question of which kind of interpretation a non-Sámi art historian can form employing traditional art historical methods such as researching literature. The thesis examines how including perspectives of Sámi interviewees influences the comprehension and therefore decentralises interpretations of Birds in the Earth. The base of this thesis lays in the tradition of art historical analysis and interpretation. Additions include writings on decolonisation and Indigenous art by Kerstin Knopf, the term of polyphonic history by Peter Burke and inter/view as exchange of gazes following Alessandro Portelli. In order to formulate decentralised interpretations, three open-ended interviews with Sámi spectators are conducted about their experience and understanding of the short film. Thoughts and stories articulated by the interviewees are woven into the interpretation which proceeds by the categories of choreography, costumes, props and scenography. With the short film as point of departure, Sámi discourses are discussed such as landownership, tourism and appropriation, togetherness with nature and Sámi identity. Input from the interviews is combined with research insights from literature, seminars and documentaries. Both the interviews and the art historical research are presented alongside each other without competing or excluding each other. Adding Sámi interviewees’ perspectives decreases the distance between a non-Sámi art historian’s interpretation and the Sámi artwork which would have formed through merely employing research from literature, seminars and documentaries. The interpretation is enriched and comes alive by the interviewees’ elaborated experiences. The decentralised and therefore decentralising narratives come closer to the substance of the artwork as the art historian is formulating while self-reflecting. This implicitly demands the acknowledgement of historical and cultural references of art history itself and a reflected positioning of the non-Sámi art historian’s role in relation to Sámi discourses alongside researching and writing. Developing the methodology of non-Sámi art historians writing about Sámi art proofs necessary and purposive due to the growing importance of and interest in Indigenous art.

  • Open Access English
    Authors: 
    Pöyhtäri, Annika;
    Publisher: Oulun seudun ammattikorkeakoulu
    Country: Finland

    There are many historical gardens and parks in Hungary. The current state and future aspects of the sites is dependent on their location. Sites that are widely visited are more likely to get renovated. Main principles for the renovation of historical gardens are known, but finding funds for the projects in a country that is dealing with economical crisis is often hard. Project started in spring 2010 while I was an exchange student in Budapest. The work was commissioned by the municipality of Iszkaszentgyörgy. The main aim for the project was to lay down guidelines for the future development of the site. The outcome of the project is the map data of a division of the developed area and analysis maps of the current state of the site (vegetation and structures). The development plan was made based on these maps. The future of the site is unclear at this point and therefore schedule and funding for the development are not there to be found. The thesis report covers also the history of the site and different phases in Hungarian garden art. Unkarissa on useita historiallisia puisto- ja puutarhakohteita. Kohteiden nykytila ja tulevaisuudennäkymät vaihtelevat suuresti. Suuremmat kohteet ovat usein matkailijoiden suosiossa ja näin ollen niitä on restauroitu. Historiallisen puutarhan kunnostamisen periaatteet ovat alalla toimijoille tuttuja, mutta rahoituksen löytäminen hankkeille on talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa maassa usein vaikeaa. Opinnäytetyö käynnistyi keväällä 2010 Budapestissä vaihto-opiskelujeni aikana muodostuneiden kontaktien kautta. Tilaajana työllä toimii Unkarissa sijaitseva Iszkaszentgyörgyn kunta. Työn tavoitteena on löytää ratkaisumallia pahoin laiminlyödyn puutarhan ennallistamiseksi. Työn tuloksena syntyi esiselvitysvaiheessa kartta-aineistoa kohteen kasvillisuuden sekä rakenteiden, kalusteiden ja varusteiden nykytilasta, aluejako kehittämissuunnitelman pohjaksi sekä edellisten pohjalta valmisteltu kehittämisehdotuskartta. Kohteen tulevaisuudesta ei ole tällä hetkellä varmaa tietoa ja näin ollen alueen kehittämisen aikataulu ja rahoitus eivät ole vielä selvillä. Opinnäytetyöraportissa kerrotaan lisäksi historiallista taustaa kohteesta sekä käydään läpi unkarilaisen puutarhataiteen vaiheita.

  • Open Access Finnish
    Authors: 
    Lahtinen, Veera;
    Publisher: Helsingfors universitet
    Country: Finland

    Tutkielma käsittelee taideteoksen ja sitä sitä ympäröivän, taiteen esittämiseen varatun tilan vuorovaikutusta Olaf Brzeskin, Maurizio Cattelanin ja Elmgreenin & Dragsetin teoksissa. Tutkielmassa tarkastelen erilaisia taideteoksen ja sen esitystilan rajojen määrittymiseen vaikuttavia tilankäytön keinoja. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia lähestymistapoja taiteen esittämiskäytäntöihin analysoitavista teoksista voidaan lukea. Työn teoriatausta jakautuu taideteoksen rajoja, taidenäyttelyitä, museo- ja galleriatilaa sekä taiteen esittämiskäytäntöjä käsittelevään taidehistorialliseen ja museologiseen tutkimukseen. Erityisenä teoreettisena viitekehyksenä on valkoiseksi kuutioksi kutsuttua taiteen esitystilaa käsittelevä läkirjallisuus. Tärkeä referenssi tulkinnalle on lisäksi Carol Duncanin ajatus museo- ja galleriatilasta rituaalisena, taiteen mietiskelyyn omistettuna tilana. Analysoimani aineisto koostuu yhteensä yhdestätoista Olaf Brzeskin, Maurizio Cattelanin sekä Elmgreenin & Dragsetin veistoksesta ja installaatiosta vuosilta 1997–2011. Tilankäytön näkökulmasta teokset ovat oivaltavia, hämmentäviä ja yllätyksellisiä. Tulkitsen teoksia suhteessa niitä ympäröivän näyttelytilan fyysiseen muotoon. Teosanalyysejä jäsentävät taideteoksen asemaa, fyysisiä rajoja sekä näyttelytilan häivytettyä ja rituaalista luonnetta eri näkökulmista pohtivat kohtauksellisuuden, banaalin ja murenevan tilan teemat. Keinot, joilla taideteokset kommentoivat taideteoksen ja ja tilan suhdetta, osoittautuvat moninaisiksi. Ne toimivat sekä fyysisellä että käsitteellisellä tasolla tai molemmilla samanaikaisesti. Teokset hämmentävät taideteoksen asemaa ihailun kohteena taiteen esittämiseen omistetussa tilassa muun muassa asettamalla kyseenalaiseksi taideteoksen ja taustan sekä erityisen ja arkisen välisen erottelun. Taideteosten ja niiden taustan välisen rajat osoittautuvat häilyviksi. Tutkielman johtopäätöksissä totean, että kyseenalaistamalla omia rajojaan teokset osallistuvat aktiivisesti keskusteluun nykytaiteen esittämiskäytännöistä. Näiden taiteen autonomiaa koskevasta modernistisesta käsityksestä ammentavien esittämiskäytäntöjen totean puolestaan venyvän valkoisen kuution häivytetyllä luonteella leikittelevän tai sitä pilkkaavan nykytaiteen tarpeisiin. Valkoinen kuutio ei osoittaudu ainoastaan ideaaliksi esittämistilaksi kontemploitavaksi asetettavalle taiteelle, vaan myös lähtökohdaksi nykytaideteosten käsittelemille aiheille.

  • Other research product . 2011
    Open Access English
    Authors: 
    Marila, Marko;
    Publisher: Helsingfors universitet
    Country: Finland

    In this master s thesis, I have discussed the question of authenticity in postprocessual archaeology. Modern archaeology is a product of the modern world, and postprocessual archaeology in turn is strongly influenced by postmodernism. The way authenticity has been understood in processual archaeology is largely dictated by the modern condition. The understanding of authenticity in postprocessual archaeology, however, rests on notions of simulation and metaphor. It has been argued by postprocessual archaeologists that the past can be experienced by metaphor, and that the relationship between now and then is of a metaphorical kind. In postprocessual archaeology, authenticity has been said to be contextual. This view has been based on a contextualist understanding of the meanings of language and metaphor. I argue that, besides being based on metaphor, authenticity is a conventional attribute based on habits of acting, which in turn have their basis in the material world and the materiality of objects. Authenticity is material meaning, and that meaning can be found out by studying the objects as signs in a chain of signification called semiosis. Authenticity therefore is semiosis. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan autenttisuuden käsitteen teoreettisia käyttötapoja arkeologiassa. Työ jakautuu autenttisuuden käsitteen filosofisia juuria tarkastelevaan osaan sekä varsinaiseen arkeologian teorian tarkasteluun kirjallisuuden pohjalta. Nykyaikainen tieteellinen arkeologia on modernin yhteiskunnan tuote, jonka tavoite on systemaattinen ja objektiivinen tutkimus. Niin sanottu postprosessuaalinen arkeologia puolestaan on saanut vaikutteensa postmodernismista. Siksi viimeaikaisessa arkeologiassa on haluttu painottaa objektiivisen tiedon mahdottomuutta ja menneisyydestä tehtävien monien tulkintojen oikeellisuutta. Postprosessuaalinen arkeologia on yksilön arkeologiaa. Tavoite tutkia yksilöä on modernin yksilöajattelun ja tietynlaisen eksistentialismin innoittamaa. Postmoderni haluttomuus uskoa suuriin kertomuksiin on osaltaan johtanut menneen yksilön tutkimiseen, mutta myös menneisyyden tutkimisen moniäänisyyteen. Yksi postprosessualismin tavoitteista on siksi ollut hälventää tieteellisen arkeologian ja muun yhteiskunnan välillä vallitsevaa kuilua. Jotkut arkeologit ovatkin nähneet tieteenalansa olevan pohjimmiltaan populaaria arkeologiaa, jonka tehtävä on hyödyttää yhteiskuntaa. Postmodernismissa suositut simulaation ja hypertodellisuuden käsitteet ovat vaikuttaneet myös viimeaikaiseen arkeologian teoriaan. Siksi postprosessualistisessa arkeologiassa on hylätty ajatus autenttisista esineistä ja autenttisesta menneisyydestä. Menneisyys on haluttu nähdä erottamattomana osana nykyhetkeä, jossa kaikki esineet ovat kopioita ja todellisuus simulaatiota. Postprosessuaalisessa arkeologiassa menneisyyden merkitykset ovat arbitraarisia representaatioita nykyhetkessä, ja menneisyys voidaan kokea ainoastaan metaforisesti. Menneisyyden merkitykset voidaan siis kokea monella tavalla kontekstista riippuen. Tästä syystä myös autenttisuus on ymmärretty kontekstuaaliseksi. Autenttisuuden käsittäminen kontekstuaalisena on kuitenkin perustunut kontekstualistiselle käsitykselle kielen ja metaforan merkityksistä. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että metaforinen autenttisuus on konventionaalista ja voidaan kokea usealla tavalla samassa kontekstissa. Konventiot perustuvat toiminnan tavalle, jonka perusta on materiaalisessa maailmassa, jatkuvuudellisuudessa ja historiallisuudessa. Materiaalisen maailman objektit ovat osa sosiaalista mediaatiota ja merkityksenmuodostumista, joka perustuu merkkien ja niiden tulkitsemisen muodostamalle ketjulle eli semiosikselle. Autenttisuus on siis semiosista.

  • Open Access English
    Authors: 
    Durst, Péter; Szabó, Martina Katalin; Vincze, Veronica; Zsibrita, János;
    Publisher: Centre for Applied Language Studies, University of Jyväskylä
    Countries: Finland, Hungary

    The aim of this article is to show how automatic morphological tools originally used to analyze native speaker data can be applied to process data from a learner corpus of Hungarian. We collected written data from 35 students majoring in Hungarian studies at the University of Zagreb, Croatia. The data were analyzed by magyarlanc, a sentence splitter, morphological analyzer, POS-tagger and dependency parser, which found 667 unknown word forms. We investigated the recommendations made by the Hungarian spellchecker hunspell for these unknown words and the correct forms were manually chosen. It was found that if the first suggestion made by hunspell was automatically accepted, an accuracy score of 82% could be attained. We also introduce our automatic error tagger, which makes use of our annotation scheme developed on the basis of the special characteristics of Hungarian morphology and learner language, and which is able to reliably locate and label morphological errors. peerReviewed

  • Open Access Finnish
    Authors: 
    Rohiola, Ville;
    Publisher: Helsingfors universitet
    Country: Finland

    Polttokenttäkalmisto on Suomen myöhäisrautakaudella (550 1150 AD) esiintyvä hautausmuoto. Se mielletään yleisesti rakenteettomaksi hautakompleksiksi, jossa vainajien jäänteet ja esineistö ovat levinneet satunnaisesti laajalle kalmistoalueelle kalmistokiveyksen sekaan. Tutkielmassa tarkastellaan kollektiivisen polttokenttäkalmiston ominaisuuksia sekä niiden perusteella havaittavia rakenteellisia piirteitä. Tutkimuskohteena on Laitilan Vainionmäen viikinkiaikainen B-kalmisto. Tutkielmassa polttokenttäkalmiston keskeisiksi ominaisuuksiksi määritellään kalmistokiveys, tumman noen värjäämä maa-aines, palaneet luut, hautaesineet sekä kalmiston laaja-alainen koko. Vainionmäen B-kalmiston rakenteiden tarkastelussa huomio kohdistuu erityisesti kalmistokiveyksen, palaneiden luiden sekä hautaesineistön levinnän analysointiin. Esineistöstä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin solkiaineistoa. Tutkielman teoreettisessa keskiössä on sosiaalinen/kollektiivinen muisti. Polttokenttäkalmisto tulkitaan tutkielmassa yhteisön sosiaalisen muistin ilmentymäksi, jonka avulla yhteisö hautasi ja pyrki muistamaan vainajansa. Lisäksi sosiaalinen muisti muodosti yhteisön jäsenten välille kulttuurisen yhteyden, jossa yhteisön menneisyys, nykyhetki sekä kulttuuriperinteen jatkuvuus kohtasivat. Materiaalinen kulttuuri oli tärkeä osa hautaamisprosessia. Sen perusteella yhteisö muodosti käsityksen vainajasta sekä omasta kulttuuri-identiteetistään. Materiaalinen kulttuuri toimi hautaamisessa muistin apuvälineenä. Tutkielmassa polttokenttäkalmiston ominaisuudet käsitetään yhteisön käyttämiksi muistin apuvälineiksi. Tutkielmassa B-kalmiston rakenteellisia piirteitä on tarkasteltu kalmistokiveyksestä erottuvan tukikiveyksen perusteella. Sen muodostavat kivet, jotka lävistävät vertikaalisesti vähintään kaksi tai kolme kiveyskerrosta. Tukikiveys muodostaa B-kalmistossa rakenteellisia kokonaisuuksia, joita käytetään spatiaalisena kontekstina palaneiden luiden ja esineistön levinnän tarkastelussa. Palaneita luita sekä esineistön eri löytökokonaisuuksia on tarkasteltu horisontaalisten levintäkarttojen perusteella. Levintäkartat osoittavat, että kalmiston runsaslöytöiset alueet ja löytökeskittymät sijaitsevat yleisesti tukikiveyksen yhteydessä. Kiveysrakenteiden yhteyteen muodostuvia löytökeskittymiä on selkeästi rajattavissa kalmistoalueelta. Keskeisiä löytökokonaisuuksia niissä ovat palaneet luut, yksittäiset solkilöydöt, pronssi- ja rautaesineet sekä helmet. Kokonaisuuksina tukikivirakenteet ja levintäkeskittymät ilmentävät todennäköisesti hautarovioiden sijainteja. B-kalmistosta havaitut rakenteet osoittavat, että polttokenttäkalmistoja ei voida yleisesti määritellä rakenteettomiksi hautamonumenteiksi.

  • Open Access English
    Authors: 
    Hämäläinen, Riina;
    Publisher: Helsingin yliopisto
    Country: Finland

    The sex/gender model used in biological archaeologies to investigate human remains and past lives is one that relies on the epistemological and ontological separation of sex and gender. Despite this separation the model ends up treating these concepts synonymously due to the taken-for-granted binary nature of sex which in a deterministic manner eventuates into an equally binary gender. This thesis develops a theoretical framework for an archaeological concept of gender that operates without the division, binarism and determinism implicit in the sex/gender model. Pursuing answers to the questions whether it is possible to approach both sex and gender in archaeology in a nonbinary way, and if so, what is an archaeologically feasible alternative, it seeks to devise a method to approach sex and gender in mortuary archaeology beyond the deterministic binary. This thesis is firmly theory-oriented and the writings of various authors within the discipline of archaeology, feminism and queer studies comprise the necessary material. The theories pertaining to the field of feminism are intersectionality and queer theory, which eschew normativity and essentialism and call for gender diversity. Respective to archaeology, the theories influencing this thesis derive from new materialisms to whom the rejection of divisions and dichotomies is characteristic. In this regard, of particular note are the writings of new materialist and feminist theorist Karen Barad. Applying her theories concerning the relational, entangled and mutually constitutive nature of matter and meaning to the topic of sex and gender is central in devising a nonbinary new materialist perspective to be used for the purpose of a more open and inclusive mortuary archaeology. This thesis reveals that the dualistic division between nature and culture has resulted in a separate conceptual development and different strategies of engagement concerning sex and gender. The reason why sex is seen as a biological fact and gender as a cultural meaning proves false when both are affected equally by nature and culture, with the body serving as a nexus-point in which these two forces converge. Applying Barad’s insight reveals that binary sex is not an inherent quality of the body, but one that is produced through a scientific biomedical apparatus. Sex and gender exist in a state of inseparability when undetermined, but when subjected to a determination process, they become mutually exclusive phenomena, thereby disrupting sex-to-gender determinism. In their separate state, both are constitutive of matter and meaning, which is why gender made determined through intersectionality can be used to study gendered understandings through the materiality of the body, exempt from binary views. Analysing a topical bioarchaeological publication concerning a female Viking warrior through the approach that does not depend on the sex binary reveals that a scientific biomedical apparatus is subject to criticism on multiple fronts. Though the case study should be credited with rejecting gender role stereotypes, it demonstrates determinism and binarism as well as homogeneity and universalism in terms of categories. Failing to imagine possibilities beyond a fixed binary also results in the exclusion of alternate ways of knowing and being. The open-ended approach proposed in this thesis not only seeks to grant these possibilities opportunities to exist, but counsels cognisance towards the exclusions apparatuses enact. Embracing speculation, it also holds ambiguity and vagueness to be meaningful qualities pertaining to gendered archaeology. Regarding the mortuary setting, binary sex determinations need not be abandoned, but they should be used alongside this nonbinary approach.

  • Open Access Finnish
    Authors: 
    Heikkari, Iida;
    Publisher: Helsingin yliopisto
    Country: Finland

    Sekä Suomen että suomalaisen arkeologian historia eli muutoksen aikaa 1900-luvun alussa. Arkeologia tutkii pääasiassa aikaa, jolta ei ole kirjallisia lähteitä, joten paljon tutkimusta ja tulkintoja esihistoriasta joudutaan tekemään kaivauksilla esiin tulleiden löytöjen pohjalta. Historia on kuitenkin aina tulkintaa, ja tulkintaa ohjaavat erilaiset seikat, jotka vaihtelevat ajan, paikan ja yksilön mukaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen arkeologian tutkimuksen historiaa sen aineiston perusteella, mitä on ollut käytettävissä aikalaistutkijoilla ja mitä on säilynyt nykypäivään saakka. Tarkoituksena on tutkia, millä tavoin arkeologista tutkimusta tehtiin, ja mitkä seikat vaikuttivat sekä kenttätöiden tekemiseen, löytöjen talteenottoon, muistiin merkitsemiseen, tulkintoihin ja myöhempään käyttöön Pirkanmaalla vuosina 1910–1939. Materiaalina tutkimuksessa toimivat ensisijaisesti arkeologisten kenttätöiden kenttätyöraportit sekä niiden löytöluettelot, sekä jossain määrin myös ajan oppikirjat ja artikkelit. Tarkoitus on lähdekriittisesti ja kontekstualisoiden tarkastella raportteja ja tutkia siten tutkimusalan historiaa ja sitä, mitkä seikat ovat ohjanneet tutkimusta tuolloin. Selvyyden vuoksi tutkielmassa on käytetty myös kaavioita, joissa kenttätyöraportit on jaettu tekijän, vuoden ja kunnan mukaan, mutta näiden käyttö on havainnollistavaa eikä varsinaisesti tilastollisten menetelmien hyödyntämistä. Jonkin verran tutkielmassa käydään läpi myös tutkijoiden henkilöhistoriaa, mutta pääpaino on raporteilla, jotka ovat olleet käytettävissä muilla tutkijoilla ennen ja nyt, mutta joita ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Kenttätyöraporttien perusteella kenttätöitä tehneiden arkeologien keskuudessa oli laajaa variaatiota kenttätöiden tekemisen ja niistä raportoimisen suhteen. Suoraan viitteitä siitä ei löytynyt, että nationalistinen historiankuva olisi ohjannut tulkintaa tai tutkimuskohteiden valintaa, mutta olemassa oleva historiankuva kuitenkin vaikutti tutkimukseen, ja tutkimus myös kuvaan historiasta. Lisäksi selkeiden, yhtenäisten käytäntöjen puute raportoinnin osalta loi lisää hajontaa ja variaatiota aineistoon. Aineistosta erottui kuitenkin muutoin selkeitä asioita, jotka toistuivat useissa töissä säännönmukaisesti, kuten paikallisten informanttien käyttö tutkimuksen apuna ja paikallisen perintötiedon kirjaaminen muistiin. Tutkimuksessa selvisi lisää siitä, mitä tietoa 1900-luvun kaivauksilta on säilytetty seuraaville tutkijoille.

  • Open Access English
    Authors: 
    Fay-Leino, Rachel;
    Publisher: Metropolia Ammattikorkeakoulu
    Country: Finland

    The purpose of this study was to investigate the use of 3D imaging applications in conservation in a manner accessible to conservators. In order to do this, the basics of 3D imaging, as it applies to conservation, had to be discussed and explained and the history of 3D imaging in cultural heritage and conservation examined. Case studies were used as examples of the most relevant applications for this technology in conservation. Finally, a theoretical look was taken at the broader meaning of 3D imaging in the conservation field. The study found that a wide variety of applications are available in the conservation field, namely those of documentation, analysis, and monitoring. Some applications are currently accessible, while others will become more appropriate as costs are established and developments made. Conservation theories were examined to place 3D imaging into the broader context of conservation and to push for more cooperation and resources spent on the adoption of 3D imaging into the conservators’ toolbox. Tutkimuksen tarkoitus oli pohtia 3D mallintamisen sovelluksia konservoimisen puitteissa tavalla, joka tukisi konservaattoreiden työtä. Jotta tämä olisi mahdollista, 3D mallintamisen perusteet ja historia kulttuuriperinnön ja konservoimisen työkaluna piti käsitellä ja selittää. Tapaustutkimuksia käytettiin esimerkkeinä siitä, miten tätä teknologiaa voi soveltaa konservoinnin kannalta. Lopuksi 3D mallintamisen laajempaa merkitystä konservoinnissa tarkasteltiin teorian kautta. Konservoinnin teorioita tutkittiin, jotta 3D mallintamista voitaisiin tarkastella konservoinnin laajemmassa kontekstissa ja jotta yhteistyö ja resurssit tällä saralla lisääntyisivät niin, että 3D mallintamista pidettäisiin yhtenä konservaattoreiden työkaluista.

  • Open Access Finnish
    Authors: 
    Virtanen, Mira;
    Publisher: Helsingin yliopisto
    Country: Finland

    Helsingissä Kluuvin kaupunginosassa, Eduskuntataloa vastapäätä Mannerheimintien itäpuolella, keskustakirjasto Oodin edessä sijaitsee Kansalaistoriksi nimetty aukio. Oodin lisäksi aukiota reunustavat etelässä Sanomatalo ja Kiasma ja luoteessa Musiikkitalo. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kansalaistori on muuttunut epämääräisestä rakennustyömaiden keskellä olevasta kentästä kivetyksi ja selvärajaiseksi aukioksi. Ennen kuin vuonna 2004 lainvoiman saanut Töölönlahden asemakaava nimesi aukion Kansalaistoriksi, on torin paikalle ja sen ympäristöön ehditty tehdä lukuisia suunnitelmia 1900-luvun kuluessa. Tutkielmassani tarkastelen suunnitelmien kautta, millaista julkista kaupunkitilaa Töölönlahden eteläpuolelle on suunniteltu. Taustaksi analyysilleni käyn läpi pääpiirteittäin, miten Töölönlahden ympäristö ennen 1900-lukua rakentui. Suunnitelmissa kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millaisia aukioratkaisuja niissä esitetään ja miten rakennetumpi alue niissä liittyy Töölönlahtea ympäröivään puistoon. Lopuksi tarkastelen toteutunutta Kansalaistoria vertaamalla sitä suunnitelmiin. Tärkeimpänä aineistonani ovat alueelle tehtyjen suunnitelmien kuvalliset esitykset: asemakaavapiirustukset, havainnekuvat, liikennekaaviot ja leikkaukset. Lisäksi käytän analyysissäni suunnitelmien selostuksia ja suunnitelmia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Alueen suunnittelun etenemistä ja alueen rakentumista käyn läpi kirjallisuuden ja arkistomateriaalin avulla. Toteutetun Kansalaistorin lisäksi aineistonani nykytilanteen tarkastelussa ovat suunnitelmat, joiden perusteella tori on toteutettu: voimassaoleva Töölönlahden asemakaava ja Töölönlahden eteläosan puistosuunnitelma. Torisuunnitelmia Töölönlahdelle on tehty siitä lähtien kun Eduskuntatalon sijoittamisesta nykyisen Mannerheimintien reunaan päätettiin 1920-luvulla. Muodoiltaan torit ovat vaihdelleet ja myös niiden tapa liittyä ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja puistoihin on vaihdellut. Tavara-aseman siirto Pasilaan 1980-luvun lopussa vapautti alueen rakentamiseen. 2000-luvun kuluessa Kansalaistori on muotoutunut rajoiltaan epäselvästä keskusaukiosta keskustakirjasto Oodin edusaukioksi.