• Digital Humanities and Cultural Heritage
• 2022-2022close
• Research software close
• Other research products close
• FI close

Tutkielma käsittelee taidemaalari, professori Aimo Kanervan (1909 ̶ 1991) teoksia, jotka kuvaavat ihmistä. Lähtökohtana tutkielmalle toimi Kanervan piirustuskokoelma, johon tutustuminen herätti ajatuksia Kanervan ihmiskuvien fragmentaarisuudesta. Tutkielma keskittyy vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka fragmentaarisuus esiintyy Kanervan ihmiskuvissa sekä millaiset fragmentaariset piirteet yhdistävät ja minkälaiset piirteet erottavat piirustuksia, omakuvia ja muotokuvia. Tutkielman teoreettinen näkökulma perustuu fragmentaarisuuden käsitteeseen, joka jakautuu detaljien merkitykseen, luonnosmaisuuteen sekä ajan näkymiseen teoksissa. Yksityiskohdat korostavat teoksen luonnosmaisuutta tai vähentävät sitä. Luonnosmaisuus tarkoittaa tutkielmassa harkittua keskeneräisyyttä, joka pohjautuu non finito -ajatukseen. Aika on kiinteässä suhteessa fragmentaarisuuteen, joten ajan näkyminen teoksissa on myös tutkielman tarkastelukohteena. Kanerva teki uransa aikana rinnakkain teoksia eri menetelmiä hyväksikäyttäen. Hänelle piirtäminen oli yhtä tärkeää kuin maalaaminen öljyväreillä tai vesiväreillä. Hän käytti näitä kaikkia menetelmiä myös ihmisiä kuvaavia teoksia tehdessään. Siten tutkielman aineisto koostuu piirustuskokoelmasta nostetuista esimerkeistä sekä maalatuista omakuvista ja muotokuvista. Kanerva teki uransa aikana neljä tilausmuotokuvaa, joista kolme on analyysissä mukana. Tutkielma osoittaa, että fragmentaarisuus ei ole yksinkertainen piirre, joka näkyy teoksissa selkeästi. Varsinkin öljy- ja vesiväriteosten kohdalla fragmentaarisuuden eri osa-alueet jäävät helposti piiloon. Vaikka Kanervan ihmiskuvissa on nähtävissä fragmentaarisia piirteitä, esiintyy eroja sekä samanlaisten kuva-aiheiden kesken kuin myös eri tekniikoilla luotujen teosten välillä. Kaikki tutkielman tarkasteleman fragmentaarisuuden kolme piirrettä esiintyvät pääasiassa vain piirustuksissa. Maalattujen omakuvien ja muotokuvien fragmentaarisuus perustuu vain osittain kaikkien kolmen kriteerin täyttymiseen. Teosten joukossa on monia, joissa on yksi tai kaksi fragmentaarisuuden osa-aluetta, mutta jokin niistä jää puuttumaan. Useimmiten se on keskeneräisyyden tunne, joka saattaa jäädä näkymättömiin teoksessa.

Charles Rennie Mackintosh oli skotlantilainen taiteilija, arkkitehti ja tuotesuunnittelija, joka leikitteli erilaisilla tyylilajeilla ja sai paljon vaikutteita paitsi eurooppalaisesta taiteesta ja arkkitehtuurista mutta myös japanilaisesta tyylistä. Tämän mahdollisti paitsi japonismin kasvava suosio Euroopassa mutta myös Glasgow’n, Mackintoshin kotikaupungin läpi virranneen japanilaisen tuontitavaran myötä. Japonismin lisäksi vaikuttava tyylisuunta, art nouveau, joka vaikutti läpi Euroopan 1800-luvun viimeisistä vuosista 1900-luvun alkupuolelle. Kasviaiheiset teokset ovat olleet oleellinen osa paitsi taidehistoriaa asetelmamaalausten ja sisustustellisten elementtien myötä mutta myös tieteellisen tiedon jakamisen ja kuvaamisen kannalta. Mackintoshin kohdalla kasviaiheiset luonnokset, jotka muovautuivat kokonaisvaltaisiksi akvarelliteoksiksi myöhemmällä iällä, alkoivat opiskelijan halusta hallita ympäristönsä kuvaamisen. Mackintoshin kohdalla luonnosmaisuus ei kuitenkaan poistunut tämän kasviakvarelleista koskaan. Glasgow oli merkittävä teollisuuskaupunki ja brittiläisen imperiumin toinen pääkaupunki, joten sen läpi virtasi paitsi teollisuustuotteita, mutta tuontimaiden kulttuurien vaikutteet elivät kaupungissa. Japanilainen kulttuuri ja sen vaikutteet eurooppalaiseen taiteeseen tunnetaan termillä japonismi, joka ilmenee muun muassa orgaanisuudessa, epäsymmetriassa sekä linjojen kaarevuudessa ja pehmeydessä. Mackintoshin kasviaiheiset teokset noudattivat paitsi aiheeltaan orgaanisuutta mutta myös pyrkimyksiltään rakentaa linjoja jatkuvuuden pohjalle. Orgaanisuus terminä pohjautuukin paitsi luonnonmukaisuuteen ja sen imitointiin mutta myös linjojen ja muotojen yhdistelmälle, joka pohjautuu keskeytymättömyydelle ja yhtäjaksoisuudelle. Konkreettisten linjojen ja muotojen lisäksi japonismille oleellista on nähdä tavallisessa kaunista. Mackintoshin vakaumus kasvien representaatiosta elämänä ja kukintojen metaforisesta luonteesta elämänilolle oli kriittisessä roolissa tämän kasviaiheisissa teoksissa. Hän ei kuvannutkaan kasveja ilman kukintoja, sillä koki elämänriemun ja onnen kuvaamisen olevan taiteilijoiden vastuutehtävä. Mackintoshin katsomus kukintojen merkityksestä korostuukin tämän sairastuessa masennukseen, jolloin kukintojen kuvauksesta tuli hänelle henkilökohtainen kysymys. Japonismin kaarevat linjat ja orgaanisuus heijastuvat myös art nouveau -tyylissä, tehden niistä luonnolliset kumppanit taiteessa. Tulee kuitenkin huomioida, että pehmeys ja orgaanisuus linjoissa kontrastoi Mackintoshin ensimmäisissä luonnoksissa arkkitehtuuristen suorien linjojen ja kulmikkuuden kanssa ennen tämän tyylin pehmentymistä kypsyessään taiteilijana 1890-luvulla. Tämä mahdollinen kypsyminen on rinnastettavissa oman tyylisuunnan löytämiseen, josta mahdollinen kiittäminen on Mackintoshin vaimoa Margaretia, tämän siskoa ja lankoa. Heidän taiteellisessa tyylissänsä toistuu usein eteerisyys ja mystisyys paitsi aihevalinnoissa, joita ovat muun muassa päätökset kuvata teemallisesti keijuja, mutta myös muotokielen pehmeyden sekä värimaailman kautta. Pastellivärit toistuvatkin Margaretin ja Francesin tulkinnoissa pitkien ympäri hahmojen kaartuvien pehmeiden linjojen kanssa. Harkittu värien käyttö heijastuu Mackintoshin kasviakvarelleissa hyvin hillityssä ja harkitussa värityksessä, joka on usein vain muutama suunnitelmallinen veto, luoden onnistuneen mielikuvan värimaailmasta pienellä vaivalla. Mackintoshin masennus vaikutti mahdollisesti määrällisesti kasviaiheisten akvarellien tuottamiseen. Lapsuudessaan tämän isällä oli ollut pieni kotipuutarha, jonka nostalginen merkitys nousi tärkeään rooliin Mackintoshin asuttua Suffolkin Walberswickissä yhdeksän vuotta. Täällä hän omistautui kasviaiheisille akvarelleilleen, vakiinnuttaen tyylikseen harkitun värien sekä linjojen käytön botaaninen tarkkuus huomioiden. Mielenterveyden vaikutuksen arvioiminen Mackintoshin taiteessa on kuitenkin mahdotonta ja nojaa vahvasti spekulointiin. Sen vaikutusta voi kuitenkin arvioida teoreettisesti mutta konkreettisen syyseuraus-suhteiden luominen olisi paitsi epäeettistä mutta myös kyseenalaista. Kasviakvarellien korotus taide- ja arkkitehtuuriopiskelijan luonnostelusta ja piirtämisen harjoittelusta yhdeksi tämän merkittävimmiksi teemoiksi ja oman elämän merkityksen kuvaukseksi on Mackintoshin kohdalla oleellinen näkökulma tämän teosten tulkinnassa.

Ancient DNA research has become a widely applied method to examine past communities. The acidic soil in Finland has previously complicated archaeogenetic research but advances in the field have opened up new opportunities in recent years. This thesis integrates genetic data and archival research to examine the genetic ancestry and social organisation of Early Medieval communities in Southwest Finland. In this era, the coastal region of Southwest Finland experienced diverse societal changes induced by trade networks, urbanisation and conversion to Christianity. These shifts can be observed in large inhumation burial grounds from the Crusade Period (1025/1050–1150/1200 CE). While the burial grounds contain well-preserved skeletal material, no prior ancient DNA investigations have been undertaken in the area. A total of 30 individuals from three burial grounds, Tuomala, Kansakoulunmäki and Humikkala, were studied. The sites are located in the historical Raisio and Masku parishes close to Raisio river valley. The burial context was reconstructed with archival research, and the genetic data was extracted from skeletal samples. The resulting genome-wide data for 8 individuals from the Kansakoulunmäki burial ground was studied with exploratory population genetic and kinship analyses. The archival research produced a detailed burial context for 14 individuals from Kansakoulunmäki in Raisio and 15 individuals from Humikkala in Masku. The genetic results concluded good molecular preservation at Kansakoulunmäki and poor at Tuomala and Humikkala. The Kansakoulunmäki and Humikkala individuals bore traces of diverse connections to the Baltic Sea region. The integrated results revealed possible evidence of patrilocality and potential female genetic connections to Sigtuna in Central Sweden. These findings may point towards female mobility or exogamous marriage patterns between the two regions. Kinship relations were also detected. The possible sibling relationship could indicate an Early Medieval burial practice where close kin was buried together. The Kansakoulunmäki individuals appeared local and displayed genetic continuity with present-day Finns. This thesis adds to an emerging body of research on the ancient genetic compositions and social practices in coastal Southwest Finland in a period of transformation. The results underline the potential of interdisciplinary strategies combining genetic and archival research, as well as possibilities in the investigation of larger inhumation burial grounds. The study contributes to diverse lines of research with new data and interpretations about the Early Medieval communities, suggesting potential for further analyses both in Finland and across the Baltic Sea region.

Alati enemmän aineistoa tuotetaan ja jaetaan internetin kautta. Aineistot ovat vaihtelevia muodoiltaan, kuten verkkoartikkelien ja sosiaalisen media julkaisujen kaltaiset digitaaliset tekstit, ja niillä on usein spatiaalinen ulottuvuus. Teksteissä geospatiaalisuutta ilmaistaan paikannimien kautta, mutta tavanomaisilla paikkatietomenetelmillä ei kyetä käsittelemään tietoa epätäsmällisessä kielellisessä asussaan. Tämä on luonut tarpeen muuntaa tekstimuotoisen sijaintitiedon näkyvään muotoon, koordinaateiksi. Ongelmaa ratkaisemaan on kehitetty geojäsentimiä, jotka tunnistavat ja paikantavat paikannimet vapaista teksteistä, ja jotka oikein toimiessaan voisivat toimia paikkatiedon lähteenä maantieteellisessä tutkimuksessa. Geojäsentämistä onkin sovellettu katastrofihallinnasta kirjallisuudentutkimukseen. Merkittävässä osassa geojäsentämisen tutkimusta tutkimusaineiston kielenä on ollut englanti ja geojäsentimetkin ovat kielikohtaisia – tämä jättää pimentoon paitsi geojäsentimien kehitykseen vaikuttavat havainnot pienemmistä kielistä myös kyseisten kielten puhujien näkemykset. Maisterintutkielmassani pyrin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: Mitkä ovat edistyneimmät geojäsentämismenetelmät? Mitkä kielelliset ja maantieteelliset monitulkintaisuudet vaikeuttavat tämän monitahoisen ongelman ratkaisua? Ja miten arvioida geojäsentimien luotettavuutta ja käytettävyyttä? Tutkielman soveltavassa osuudessa esittelen Fingerin, geojäsentimen suomen kielelle, ja kuvaan sen kehitystä sekä suorituskyvyn arviointia. Arviointia varten loin kaksi testiaineistoa, joista toinen koostuu Twitter-julkaisuista ja toinen uutisartikkeleista. Finger-geojäsennin, testiaineistot ja relevantit ohjelmakoodit jaetaan avoimesti. Geojäsentäminen voidaan jakaa kahteen alitehtävään: paikannimien tunnistamiseen tekstivirrasta ja paikannimien ratkaisemiseen oikeaan koordinaattipisteeseen mahdollisesti useasta kandidaatista. Molemmissa vaiheissa uusimmat metodit nojaavat syväoppimismalleihin ja -menetelmiin, joiden syötteinä ovat sanaupotusten kaltaiset vektorit. Geojäsentimien suoriutumista testataan aineistoilla, joissa paikannimet ja niiden koordinaatit tiedetään. Mittatikkuna tunnistamisessa on vastaavuus ja ratkaisemisessa etäisyys oikeasta sijainnista. Finger käyttää paikannimitunnistinta, joka hyödyntää suomenkielistä BERT-kielimallia, ja suoraviivaista tietokantahakua paikannimien ratkaisemiseen. Ohjelmisto tuottaa taulukkomuotoiseksi jäsenneltyä paikkatietoa, joka sisältää syötetekstit ja niistä mahdollisesti tunnistetut paikannimet koordinaattisijainteineen. Testiaineistot eroavat aihepiireiltään, mutta Finger suoriutuu niillä likipitäen samoin, ja suoriutuu englanninkielisillä aineistoilla tehtyihin arviointeihin suhteutettuna kelvollisesti. Virheanalyysi paljastaa useita virhelähteitä, jotka johtuvat kielten tai maantieteellisen todellisuuden luontaisesta epäselvyydestä tai ovat prosessoinnin aiheuttamia, kuten perusmuotoistamisvirheet. Kaikkia osia Fingerissä voidaan parantaa, muun muassa kehittämällä kielellistä käsittelyä pidemmälle ja luomalla kattavampia testiaineistoja. Samoin tulevaisuuden geojäsentimien tulee kyetä käsittelemään monimutkaisempia kielellisiä ja maantieteellisiä kuvaustapoja kuin pelkät paikannimet ja koordinaattipisteet. Finger ei nykymuodossaan tuota valmista paikkatietoa, jota kannattaisi kritiikittä käyttää. Se on kuitenkin lupaava ensiaskel suomen kielen geojäsentimille ja astinlauta vastaisuuden soveltavalle tutkimukselle. Ever more data is available and shared through the internet. The big data masses often have a spatial dimension and can take many forms, one of which are digital texts, such as articles or social media posts. The geospatial links in these texts are made through place names, also called toponyms, but traditional GIS methods are unable to deal with the fuzzy linguistic information. This creates the need to transform the linguistic location information to an explicit coordinate form. Several geoparsers have been developed to recognize and locate toponyms in free-form texts: the task of these systems is to be a reliable source of location information. Geoparsers have been applied to topics ranging from disaster management to literary studies. Major language of study in geoparser research has been English and geoparsers tend to be language-specific, which threatens to leave the experiences provided by studying and expressed in smaller languages unexplored. This thesis seeks to answer three research questions related to geoparsing: What are the most advanced geoparsing methods? What linguistic and geographical features complicate this multi-faceted problem? And how to evaluate the reliability and usability of geoparsers? The major contributions of this work are an open-source geoparser for Finnish texts, Finger, and two test datasets, or corpora, for testing Finnish geoparsers. One of the datasets consists of tweets and the other of news articles. All of these resources, including the relevant code for acquiring the test data and evaluating the geoparser, are shared openly. Geoparsing can be divided into two sub-tasks: recognizing toponyms amid text flows and resolving them to the correct coordinate location. Both tasks have seen a recent turn to deep learning methods and models, where the input texts are encoded as, for example, word embeddings. Geoparsers are evaluated against gold standard datasets where toponyms and their coordinates are marked. Performance is measured on equivalence and distance-based metrics for toponym recognition and resolution respectively. Finger uses a toponym recognition classifier built on a Finnish BERT model and a simple gazetteer query to resolve the toponyms to coordinate points. The program outputs structured geodata, with input texts and the recognized toponyms and coordinate locations. While the datasets represent different text types in terms of formality and topics, there is little difference in performance when evaluating Finger against them. The overall performance is comparable to the performance of geoparsers of English texts. Error analysis reveals multiple error sources, caused either by the inherent ambiguousness of the studied language and the geographical world or are caused by the processing itself, for example by the lemmatizer. Finger can be improved in multiple ways, such as refining how it analyzes texts and creating more comprehensive evaluation datasets. Similarly, the geoparsing task should move towards more complex linguistic and geographical descriptions than just toponyms and coordinate points. Finger is not, in its current state, a ready source of geodata. However, the system has potential to be the first step for geoparsers for Finnish and it can be a steppingstone for future applied research.

This thesis focused on the issues of gender inequality in the Greek art field. The issues of gender inequality are visible throughout the history of art not just Greek but global due to the immense effect that Greek culture has had upon the development of Western civilization and its values through its Hellenic expansion. Hence, these societal issues are not just limited to Greece but are ubiquitous in the majority of the world. The repression of women and patriarchal hegemony are in need of attention in order to evoke changes to our future society. The thesis investigates the causes of inequality, looks at art history through a contemporary gender focused lens, discusses the importance of gender equality and establishes working methods that lead to progression and alteration of archaic values. The research methods chosen are analysis and of professional literature like books and articles relevant to the topic and semiotic analysis. The languages of sources used are English, French, German, Russian, Ukrainian and some limited sources in Greek. This thesis additionally contains a discussion and evaluation of its practical part. It is a creative project based on the researched topic and is titled “Story of a Maiden”. Its discussion serves further to consolidate the importance of women in the society as well as bring attention to how historically underappreciated the women of Greece have been. It utilises the form of performance that has been prior proven to be an effective method in both actionism and activism.

Tutkimuksen kohteena on Lasipalatsin kortteli Helsingin kaupungin keskustassa. Ajallisesti tutkimus keskittyy välille 1935-2005, kun kortteli toimi linja-autoasemana. Paikan teorian ja toimijaverkkoteorian näkökulmista tutkitaan, millaiseksi Lasipalatsin korttelin elämäkerta ja identiteetti ovat muodostuneet. Analyysissä halutaan selvittää mahdollisia piilotettuja mekanismeja korttelin elämäkerran rakentumisessa ja hahmottaa paikan identiteetin muodostumisen moninaisia prosesseja. Lisäksi selvitetään, millainen prosessi on paikan identiteetin muotoutuminen. Diskursiivisesti Lasipalatsin kortteli yhdistetään funktionalismin ja liikennesuunnittelun traditioon. Tutkielmassa havaitaan, että Lasipalatsin korttelin elämäkerta on kerrottu basaarirakennus Lasipalatsi keskiössään. Paikan identiteetti todetaan moninaiseksi, heterogeeniseksi ja muuttuvaksi kokonaisuudeksi. Lasipalatsin korttelin identiteetti osittain luotiin tietoisesti ja osittain se muodostui hyvin implisiittisesti. Toimijaverkkoteorian ja paikan teorian yhdistelmä havaitaan luontevaksi näkökulmaksi kaupunkikohteen analysointiin. Sen valossa vältetään dualistinen ajattelu, jossa tila ja paikka, tai sosiaalinen ja materiaalinen, olisivat rakennetun todellisuuden kaksi eri puolta.

Den här avhandlingen granskar hur förhållandet mellan djur och människa framställs i nutidskonstnären Kim Simonssons keramikskulpturer. Studien omfattar ett kvalitativt urval av åtta skulpturer skapade 1999-2018, vilka alla innehåller representationer av djur i någon form. I bakgrunden ligger ett intresse för Theodor W. Adornos kritiska tankar om den naturbehärskande människan, med betoning på människans inställning till djur, och för hur Adorno ser på konstens förmåga att ge den undanträngda naturen en röst. Den teoretiska referensramen består av Max Horkheimers och Adornos Upplysningens dialektik och Adornos Estetisk teori. Avhandlingen utreder vilka termer ur Adornos teori som kunde användas i tolkningen av verken.Den ikonografiska analysen av konstverken sker enligt Erwin Panofskys traditionella konsthistoriska modell och förståelsen och tolkningen sker enligt hermeneutisk metod. Utredningen byggs upp via en kort genomgång av filosofiska tankar om människans inställning till djur och till sin djurlikhet över tiden. Introduktionen till Adornos teori sker via en redogörelse för vad Adorno menade med upplysningen, naturbehärskningen och rationaliseringen. Efter dessa diskuteras Adornos uppfattning om mimesis och om hur konsten uttrycker naturens lidande. I verksanalysen används i synnerhet termerna lidande, dissonans, ”det svarta idealet” och rysningen. De granskade konstverken utstrålar ett spänningsfyllt förhållande mellan djur och människa. Typiskt är att djuren har hamnat i en utsatt situation eller dött. Analysen koncentreras främst kring dissonans i olika skepnader, såsom t ex störande former, våldsamma gester, död, tomhet och svarthet. Analysen har därför en negativ framtoning. Kim Simonsson skapar ofta motsatser av sina inspirationskällor, vilket gör hans verk motsägelsefulla och gåtfulla. Användningen av Adornos termer ledde till en djupare förståelse av verken.

Tutkielmani tarkastelee Tove Jansson -teemaista museosta ja sen perustamiseen liittyviä kysymyksiä ja haasteita 2020-luvun kontekstissa. Museoprojektin tulevaisuus on tällä hetkellä epävarma, jonka vuoksi tutkielmani on luonteeltaan hypoteettinen. Tutkielmani tarkastelee Tove Janssoniin liittyvää ilmiötä hyödyntäen markkinoinnin trenditutkimusta ja museologian teorioita. Selvitän, löytyykö Janssonille kysyntää juuri nyt ja olisiko taiteilijalle mahdollisesti kysyntää myös tulevaisuudessa museon muodossa. Tutkielmasta ilmenee, että Jansson on yksittäistä ihmistä laajempi teema, jota on käsitelty aktiivisesti kulttuu-risektorilla viime vuosina. Ateneumin vuoden 2014 onnistunut Tove Jansson -näyttely ja siitä seuranneet menes-tyneet kiertonäyttelyt ovat nähdäkseni kasvattaneet Tove Jansson -teeman suosiota laajemmaksi trendiksi ja muo-ti-ilmiöksi, sillä kävijämääriltään onnistuneet näyttelyt osoittavat jatkuvasta kiinnostuksesta taiteilijaa kohtaan. On selvää, että Jansson on tällä hetkellä muoti-ilmiö kulttuurin kentällä. On kuitenkin vaikea todentaa olisiko näin myös tulevaisuudessa. Tutkielmani on tapaustutkimus, mikä havainnoi uuden museon perustamista kokonaisvaltaisesti erilaisten aihe-alueiden; kokoelman, teeman, tilan, sijainnin, rahoituksen ja matkailun kautta. Uusi museo toimisi taiteilijan elä-mäntyölle omistettuna muistinpaikkana, jolla on potentiaalia avartaa kävijöiden maailmankuvaa ja toimia keskus-telun herättäjänä. Se kokoaisi yhteen hiljaista tietoa ja asiantuntijuutta Janssonin taiteesta ja elämästä. Tietoa, joka on nyt levinnyt sirpaleiksi ympäri maailmaa. Mahdollisesti yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutena toteu-tettava taiteilijamuseo voisi toimia joko uudisrakennuksessa tai historiallisessa, museoksi muutetussa tilassa. To-vemainen merellinen sijainti olisi omiaan museolle, sillä se kunnioittaisi Janssonin henkeä ja perintöä. Oletetta-vasti museo lisäisi kyseisen paikan vetovoimaa ollen mahdollisesti seuraava tärkeä matkailukohde Suomessa. Tutkielmaa varten toteutin kuluttajatutkimuksen internetpohjaisen kyselytutkimuksen muodossa. Analyysissa hyödynsin kvalitatiivista menetelmää, koska tarkoituksenani oli selvittää millaisia ajatuksia ja tunteita Tove Jans-son -teemainen museo nostaa esille. Kyselytutkimuksen vastauksista voi huomata museon herättävän yleisössä paljon ajatuksia puolesta ja vastaan. Valtaosa vastanneista 69 % suhtautui ajatukseen positiivisesti. Laajemmin kyselytutkimuksen vastauksia tarkastellessa voi päätellä museolle olevan kysyntää tulevaisuudessa. Koen kuiten-kin, ettei tutkielmani anna selkeää konsensusta siitä, onko Tove Jansson -teemaisesta museota tarvetta perustaa. Tulevaisuuteen sijoittuvan tutkielmani lähtökohdat ja olettamukset pohjautuvat alati muuttuvaan nykyhetkeen. Myös museokenttä ja tulevaisuuden museosuunnitelmat kehittyvät ja uudistuvat jatkuvasti. Jos Tove Jansson -teemainen museo tulee tulevaisuudessa ajankohtaiseksi projektiksi, tulisi sen tarpeesta ja kysynnästä tehdä laa-jempaa tarveselvitystä ja määritellä tulevan museon konsepti syvällisemmin kyseisen ajan näkökulmasta. Sillä siinä vaiheessa tulee oma tutkimukseni aiheesta olemaan jo vanhentunutta.

“Mother and Son” portrays the relationship between the photographer Kasper Dalkarl and his mother. It’s a collaboration between the two, consisting of staged and semi-staged photographs pictured in places personally meaningful to the photographer, or to them both. In 2015 my father died, an event that in many ways changed the dynamic in the relationship with my mother. The shared experience of losing a close family member brought us closer together, and, over time, an equal and mutually supporting bond was formed in contrast to the traditional relationship between the parent and the child. Herein lies what the series aims to explore – the portrayal of the relationship between mother and son. With the aid of photography, this Master’s Thesis aims to not only explore and show a relationship between a mother and a son, but also to relate it to how mothers and their adult children have been portrayed throughout art history as well as by other contemporary artists. With this project I wanted to focus on what I have, rather than on what I have lost. In short, this body of work was made by me, for me and for my mother, in what became a personal series of images. kasperdalkarl.com

Automatic headline generation has the potential to significantly assist editors charged with head- lining articles. Approaches to automation in the headlining process can range from tools as creative aids, to complete end to end automation. The latter is difficult to achieve as journalistic require- ments imposed on headlines must be met with little room for error, with the requirements depending on the news brand in question. This thesis investigates automatic headline generation in the context of the Finnish newsroom. The primary question I seek to answer is how well the current state of text generation using deep neural language models can be applied to the headlining process in Finnish news media. To answer this, I have implemented and pre-trained a Finnish generative language model based on the Transformer architecture. I have fine-tuned this language model for headline generation as autoregression of headlines conditioned on the article text. I have designed and implemented a variation of the Diverse Beam Search algorithm, with additional parameters, to perform the headline generation in order to generate a diverse set of headlines for a given text. The evaluation of the generative capabilities of this system was done with real world usage in mind. I asked domain-experts in headlining to evaluate a generated set of text-headline pairs. The task was to accept or reject the individual headlines in key criteria. The responses of this survey were then quantitatively and qualitatively analyzed. Based on the analysis and feedback, this model can already be useful as a creative aid in the newsroom despite being far from ready for automation. I have identified concrete improvement directions based on the most common types of errors, and this provides interesting future work.